Minusta ei ole elokuvissa hyvä asia että tietyn tyyppiset ihmiset pannaan aina tietyntyyppisiin rooleihin. 

Minusta ei ole elokuvissa hyvä asia että tietyn tyyppiset ihmiset pannaan aina tietyntyyppisiin rooleihin.

Sillä on huonoja vaikutuksia monessakin mielessä.

1. Joskus käy sääliksi joitain näyttelijöitä – jotka on ”tuomittu” loppuiäkseen johonkin rooliin.

Ikäänkuin heillä ei olisi kapasiteettia muunkinlaisiin yllättäviinkin rooleihin

Onhan sillä jo elokuvalle mainosarvoa kun joku stara näytteleekin jotain sellaista jossa häntä ei ole nähty – ja ihmiset menee katsomaan miten hän roolistaan selviää – ja onhan se haaste näyttelijällekin joka laajentaa osaamistaan.

2. Onhan se käsittämätöntä epäonnistumista koko näyttelijäkoulutukselta – että ensin opetetaan laajalla skaalala vaikka mitä – ja sitten tuomitaan koko uransa ajaksi tietynlaisiin rooleihin.

Ja kuinka mielikuvituksettomia ovat elokuvaohjaajat ja tuottajat kliseisissä luovia haasteita epäedistävissä näyttelijävalinnoissaan.

3. Kaikki mikä opettaa stereotypioita yhteiskunnassa mukaan lukien näyttelijän tyyppileimaamiset – sillä ei elämä ole lähellekään niitä stereotypioita joita elokuvat tuottaa.

Ihmisistä on aina moneksi – paljon enempään kuin mitä stereotypiat esittää.

Voi jopa sanoa – jos uskoo annettuihin stereotypioihin – ei oikrasti tunne ihmisiä ja elämää.

Siksi elokuvien pitää rikkoa stereotypioita eikä luoda ja vahvistaa niitä

eerojuhani vaarala

Juuri näin - instituutioiden pitää itse ottaa tilanne haltuunsa - eikä jäädä poliitikkojen pompoteltavaksi.

Yle

" Jyväskylän yliopisto välttää yt-neuvottelut säästämällä tiloista ja tekemällä henkilöstösäästöt eläköitymisten ja määräaikaisuuksien lopettamisten kautta.

Rehtori Jari Ojala piti tänään tiedotustilaisuuden yliopistolla, missä käytiin lävitse vuosina 2025–2027 tehtäviä 12 miljoonan euron säästöohjelma.

– Jyväskylän yliopisto osoitti jälleen voimansa ratkaisemalla yhdessä nämä pulmansa, Ojala kiitteli kokoontunutta henkilöstöä.

Ratkaisuja yliopiston taloustilanteeseen on etsitty henkilöstölle ja opiskelijoille suunnatuilla kyselyillä ja seuraamalla tilojen käyttöastetta sähköavainten ja avainkorttien kautta.

Yliopiston budjetti on ollut vuosia alijäämäinen. Asiaa on korvattu pääomatuotoilla, mutta ne eivät enää riitä.

– Yliopiston tehtävä on tutkimus ja koulutus eikä rahan tekeminen, Ojala muistutti tiedotustilaisuudessa. "

Komeaa luettavaa tämä yliopiston temppu - tuollaista on hyvä osallistava päämäärätietoinen muutosjohtaminen

Pitäen mielessä sen että paras muutosresurssi on aina ihmisten korvien välissä.

Suomessa on opittu liikaa valittamaan ja systemaattisesti siirtämään vastuu omista asioista muille eikä itselle.

Ja unohdettu - että jos et itse järjestä asioita niin joku muu tekee sen - eikä se joku muu ole asioittesi paras asiantuntija.

***

Eikö keinotekoinen tasa-arvo kyvykkäämpiä jarruttamalla ja heikompia väkisin raahaten ole jo nähty. Pitääkö sitä vierittää lapsuuteenkin.

Eikö ihmiset saa olla sitä mitä ovat ja mihin heillä on kykyjä.

https://www.hs.fi/suomi/art-2000010423120.html

***

Tieteen ja politiikan pysyvä suhde.

Kannattaa ymmärtää tämä perusasia
1. Tiede ei tiedä kaikkea - siitä seuraa että asiantuntijatkaan ei tiedä kaikkea
2. Josta seuraa että poliitikot yrittää paikata niitä aukkoja ja ymmärryksen katvealueita joita tiede ja asiantuntijat ei tiedä ja ymmärrä.
3. Tämä on tieteen ja politiikan pysyvä suhde.
****
Onko hälymaailma vallannut liikaa tilaa sekä julkisuudessa että sitä kautta ihmisten mielissä.

On visuaalista hälyä. On auditiivista hälyä - on somen asiatonta hälyä.

Pitäisikö substantisoitua.

Olisiko jo aika avata visuaalisen shown eurooppalaiset kilpailut. Eikä alistaa Euroviisuissa musiikkia sen pelleksi.

Musiikki ytimeltään on sisäisenä koettu epävisuaalinen asia. Nyt musiikki on kadonnut Euroviisuissa visuaaliseen hälyyn.

Mistä sen tietää - siitä että ihmiset kuuntelee arjessa musiikkia musiikkina - ei visuaalisen möykän keskellä.

Jos visuaalinen haluaa olla taidetta - sen pitää hypätä kaikissa visuaalisen taiteen lajeissa taiteena omaan kelkkaansa - eikä kytkeä muita tahoja itsensä pinnallapitäjäksi.

***
Raha työntää muut arvot sivuun - sille pitää keksiä vasta-arvo.

Sellainen onkin jo olemassa - operatiiviseksi toimivaksi aatteeksi asti kehitettynä.

Se on kehittämäni eettis-realismi.

Se panee muut arvot etiikan ja realismin voimalla paikoilleen.

Mikä on eettisintä ja realistisinta on paras ratkaisu.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu