Monta perustavanlaatuista suurta ajamaani asiaa on edennyt Suomessa ja maailmalla

Monta perustavanlaatuista suurta ajamaani asiaa on edennyt Suomessa ja maailmalla

1. On alettu myöntää että sähköpotkulauta eli skuutti on keskeinen innovaatio yksilöliikenteessä kaupungeissa ja alettu myös sitä vastaaviin operatiivisiin toimiin. On myös otettu työn alle vähentää ja yhä enemmän jopa kieltää yksityisautoilu kaupungeissa kun sille on monia perusteita mukaan lukien suuret katujen ylläpitokustannukset. Samankaltainen kasvu-ura skuuttien tapaan on sähköpyöräilyllä johon jopa autoteollisuus on herännyt mm sähköisellä rahtipyöräkehityksellä joilla voi kuljettaa niin lapsia kuin tavaroitakin. Mikä oivallinen ratkaisu kaupunkiliikenteeseen. Sähkömoottori on merkittävä, halpa ja voimakas apu henkilöliikenteeseen. Se joka sähköpyörää on ajanut tietää sen.

Kaupunkiliikenteen asiaa kokonaisuutena on vauhdittanut myös varmaankin havaintoni että mikä tahansa 4 km2 tiheämmin asuttu alue sisältää aina lähes kaikki palvelut kaikkiin elämän tarpeisiin – eikä ole mitään järkeä kuljettaa alle satakiloista ihmistä yli tuhannen kilon painoisella autolla minkään palvelun vuoksi 4 km2 alueella – joka merkitsee ratkaisevaa autoilun vähenemistä 4 km2 asutuilla alueilla. Väistämättä.

Lisäksi ollaan havahtumassa siihen mikä valtava aineettomien arvojen ja elämänlaadun parannus on autojen poistuminen tiheämmin asutuilta alueilta.

Dynaaminen vetovoima autojen poistamiseksi kaupunkiliikenteestä on noussut vastustamattomaksi. Jo katujen ylläpitokulujen vuoksi mitä autoilu aiheuttaa.

2. Olen ajanut myös laajempaa metsäkäsitettä jossa huomioidaan keskeisenä yläkäsitteenä monimuotoisuus – joka sisältää väistämättä avohakkuun poistamisen metsänhoitovälineenä – koska se on metsän monimuotoisuuden pahin tuho – jolla on keskeistä merkitystä – sillä monimuotoisuus on yksiselitteinen yläkäsite niin lajien säilymiselle kuin metsien hiilinielullekin.

Joten avohakkuilla ei ole missään päin maailmassa enää tulevaisuutta – luonnonsuojelulliset argumentit avohakkuuta vastaan ovat murskaavat kaikkialla maailmassa.

Josta seuraa – että niin metsäkäsite kuin sen hyödyntämiskäsitekin pitää muuttaa nykyisestä uudelle laajemmalle arvo- ja tietoisuustasolle.

Ja sillä tiellä maailmassa selvästi ollaankin.

3. Olen ajanut monien muiden mukana voimakkaasti materialistisen kasvuideologian alasajoa ympäristöperusteisella tavalla – ja siihen on ryhdyttykin maailmassa laajasti.

Mutta aivan omana projektinani olen ajanut monien muidenkin asioiden – kuten kaupunkiliikenteen ja metsäkäsitteenkin – suhteen aineettomien arvojen kasvun kasvattamista suhteessa materialismiin.

Aineettomien arvojen pääalueina esittäen näitä viittä – 1. Hoiva ja huolenpito 2. Sosiaalisuus 3. Kulttuuri 4. Itsensä kehittäminen itsessä piilevien mahdollisuuksien suuntaan 5. Luontosuhde.

Ideologiana se – että noilla rikastamme ihmiskunnan elämää laadultaan – ja samalla varjelemme luonnon kulumiselta materialistisella kasvulla – sillä aineettoman kasvun luontohaitta on paljon pienempää kuin materialistisen kasvun.

Tällekin esittämälleni positiivisen kehityksen pääväylälle on maailmalla lähdetty – viimeisimpänä tietona henkilökohtaisesti minulle osoitettu email-viesti Coventryn yliopistolta Britanniassa jossa on meneillään hanke rakentaa massiiviseen entiseen huonekalu- ja sisustustavarataloon huomattava aineettomien arvojen monipuolinen kehto ja keskittymä. Jossa kulttuuriset aineettomat arvot saavat runsaasti kukoistustilaa – niin paljon että en tiedä onko maailmassa montakaan niin suurta aineettomien arvojen arjessä elävää keskusta kuin se tulee olemaan.

Onnea ja menestystä Coventrylle ja sen yliopistolle hankkeen vuoksi. Toivon laajaa kansainvälistä julkista tiedottamista asiasta.

4. Olen kehittänyt eettis-realistisen aatteen joka myös on löytämässä ihmisten hyväksynnän ja omaksunnan – koska aate on paitsi perin yksinkertainen ja juureva – niin myös erittäin operatiivisesti käyttökelpoinen ja tehokkaasti aikaansaava – niin etiikan kuin realisminkin suhteen. Kaikilla yhteiskunnan tasoilla.

Uskaltaisin jopa väittää että eettis-realismi on viemässä johtavan etiikan roolin uskonnoilta – sillä vaikka uskonnot on olleet kiitettävästi ja arvostettavasti etiikan ja aineettomien arvojenkin kärjessä aina. Mitä ei pidä koskaan unohtaa eikä väheksyä.

Niin silti uskontojen etiikassa ei ole sitä välitöntä arjen ja politiikan ja talouselämän operariivista käytettävyyttä kuin eettis-realismilla on – uskonnot ovat jääneet sille ohjeiden tasolle ettei niillä voi kohdata arkea kaikilla yhteiskunnan toiminnan ja vallan tasoilla kuin eettis-realismi voi.

Eettis-realismin toiminta on yksinkertaista – otetaan selvää mikä kunkin asian etiikka on – mitä hyvää ja missä laajuudessa asia ajaa ja mitä haittavaikutuksia sillä on – ja mitkä ovat kyseisen asian eri realiteettinäkökulmat – ja sitten etsitään toimenpiteitä joilla asian sekä etiikka että realiteetit paranevat.

Tässä kohdin kannattaen muistaa että asia johon eettistä ja realistista tutkimusta kohdennetaan pitää tutkia kokonaisuutena kaikessa laajuudessaan. Asian pilkkominen osiin kun saattaa vain siirtää eettisiä ja realistisia haittoja muualle joten sitä voidaan käyttää taktisesti muka eettisesti todellisuudessa etiikkaa ja realismia vastaan. Ja tämä jos mikä on nimenomaan osaavan laaja-alaisen ja dynaamiseen ajatteluun kykenevän yhteiskuntatutkimuksen ja tutkivan journalismin ominta aluetta – josta ei ole vielä tuossa osoitetussa mielessä kuin häivähdyksiä.

Eettis-realismi on siis maksimaalisen tehokas ja maksimaalisen operatiivinen keino kun asioita halutaan parantaa.

Eettis-realismi perustuu kahteen peruslauseeseen

1. Mitä enemmän asiassa on sekä realismia että etiikkaa – sitä parempi se on ratkaisuna.

2. Etiikan peruslause on – jokaiselle elolliselle – mukaan lukien elollinen luonto kaikissa muodoissaan – hyvä elämänkaari itseä, muita ja luontoa vahingoittamatta.

Tietenkin ymmärtäen realiteetin että toiset elolliset eli kasvit kuten eläimetkin on eläinten ja ihmisten ruokaa – mutta senkin väistämättömän realismin voi tehdä eettisesti – mutta sen lisäksi myös elollisen kuten myös elottomankin luonnon keskeisimmän yläkäsitteen – monimuotoisuuden – keskeisyyden ymmärtäen ja sitä kunnioittaen niin luonnossa kuin ihmisyhteisöissäkin.

Näin ollaan päädytty käsitykseen että on olemassa kolme filosofista pääkäsitettä sivilisaatiolle joita tulee ylläpitää ja vaalia.

Etiikka, realismi ja monimuotoisuus.

Näillä käsitteillä saadaan muodostettua kaikilla abstraktion tasoilla konkreettisimmasta elämästä abstrakteimpaan käsitekehikko ja käsiteavaruuksia – joilla ymmärrämme ja saamme nopeasti ja tehokkaasti hoidettua tämän maailman asioita parempaan kuntoon.