Mutta millä nimellä me kutsumme niitä jotka kutsuu tätä halveksien suomettumiseksi. Ehdotuksia? 1

Mutta millä nimellä me kutsumme niitä jotka kutsuu tätä halveksien suomettumiseksi. Ehdotuksia?

1. Suomi pysyi loppuun saakka n 4 vuoden sodissa lyömättömänä Neuvostoliittoa vastaan – joka oli kaikessa muussa muussa suhteessa monin verroin suurempi ja ylivoimainen paitsi tahdossa ja sitkeydessä ja niistä syntyneessä taistelutaidossa. Suomen säilyttäessä itsenäisyytensä.

Ylipäällikkö marsalkka Mannerheiminkin sanoessa – että monilla sotatantereilla taistelleena hän ei ole milloinkaan nähnyt suomalaisten vertaisia sotilaita.

2. Suomi maksoi noista sodista valtavat sotakorvaukset – siis yli 500 laivaa jne – mutta käänsi tuonkin voitokseen – sillä siitä syntyi teollisuuslaitoksia Suomen teolliselle kasvulle. Aikamoisia sotakorvaussissejä siis suomalaiset.

Wikipedia:

Suomen sotakorvaukset olivat sotakorvauksia, joita Suomen piti toisen maailmansodan jälkeen maksaa Neuvostoliitolle. Joulukuussa 1944 vahvistetun välirauhansopimuksen mukaisesti Suomen oli maksettava Neuvostoliitolle kuuden vuoden aikana sotakorvauksia 300 miljoonan kultadollarin (ns. sotakorvausdollari) arvosta. Sotakorvaussopimuksen allekirjoittivat valtioneuvoston juhlahuoneistossa Smolnassa Helsingissä valvontakomission puheenjohtaja Andrei Ždanov ja pääministeri J. K. Paasikivi. Maksuaika pidennettiin vuoden 1945 lopussa kahdeksaan vuoteen ja kesällä 1948 korvausten nimellisarvo alennettiin 226,5 miljoonaan kultadollariin. Viimeinen sotakorvausjuna ohitti Vainikkalan raja-aseman 18. syyskuuta 1952. Suomi oli ainoa maa maailmassa, joka suoritti sille määrätyt sotakorvaukset. Sotakorvausjärjestelmä perustui tavarantoimituksiin, ei käteismaksuun. Poikkeuksena oli kauppalaivaston alusten luovuttaminen, minkä vaikutus oli kansantalouden pääomavaroja kaventava.[1]Sotakorvauksia koskeneet neuvottelut syksyllä 1944 kuuluivat ulkoministeriön vastuulle. Neuvotteluihin osallistui myös valtioneuvoston asettama asiantuntijakomitea, jonka puheenjohtajana oli Suomen Selluloosayhdistyksen toimitusjohtaja, vuorineuvos Walter Gräsbeck ja jäseninä Suomen Puunvienti Oy:n toimitusjohtaja Gunnar JaatinenMTK:n hallituksen puheenjohtaja Juho JännesTampellan toimitusjohtaja Arno Solin, ulkoministeriön lähetystöneuvos Johan Nykopp ja Wärtsilä-yhtymän pääjohtaja, vuorineuvos Wilhelm Wahlforss.[2]

Sotakorvausten arvoa ei laskettu käyvin dollarihinnoin vaan kultadollareina vuoden 1938 arvon pohjalta. Kultadollarin arvon on arvioitu olevan noin 15 % normaalia dollaria korkeampi. Suomen markan arvo aleni 50,8 % vuosien 1938 ja 1944 välillä. Tällöin päädytään sotakorvausten 400 miljoonan dollarin kokoluokkaan Suomen markan arvon pohjalta vuonna 1944. Raskaimmillaan 19451949 sotakorvaukset sitoivat 15–16 % valtion menoista, jotka 1945 olivat noin 43 000 miljoonaa vanhaa markkaa ja 1946 noin 52 000 miljoonaa vanhaa markkaa. Vuosina 19501952 sotakorvauksia oli vielä 7–5 % valtion menoista.lähde?

Vaikka sotakorvaussopimus allekirjoitettiin joulukuussa, sotakorvausvuosi alkoi ja päättyi sen mukaan aina Moskovan välirauhan allekirjoittamisen vuosipäivänä 19. syyskuuta.[3]

SotakorvaustuotteitaMuokkaa

Sotakorvausten käytännön sujumisesta vastasi Sotakorvausteollisuuden valtuuskunta eli Soteva.Ensimmäisenä sotakorvausvuonna jouduttiin luovuttamaan puutavaran sekä metsätalous- ja metalliteollisuuden tuotteiden lisäksi 119 alusta, mikä oli neljäsosa Suomen jo sodan vuoksi puoleen supistuneesta kauppalaivastosta. Toisesta korvausvuodesta lähtien luovutukset olivat uustuotantoa, pääasiassa metalliteollisuuden tuotteita. Tämä vaati metalliteollisuuden olennaista laajentamista, sillä ennen sotia sen osuus tuotannosta oli vain 3,7 %. Teollisuustuotteiden toimittaminen vaati suuria ponnistuksia. Yhdysvalloista ja Ruotsista saatujen raaka-aineiden ja laitteiden sekä lainarahoituksen avulla se kuitenkin onnistui. Sotavuosina Suomen kauppavaihto oli alentunut 57 %. Menojen kattamiseksi oli myös säädettävä uusia veroja. Toimitetut määrät olivat niin suuria, että esimerkiksi 15 telakalla rakennetuista yli 500 laivasta olisi muodostunut yli 30 kilometriä pitkä yhtenäinen laivajono[4] ja rautatiekuljetuksiin tarvittiin yhteensä 345 000 junavaunua. Sotakorvaustavaran tuotantoa valvoivat neuvostoliittolaiset tarkastajat, jotka huolehtivat tavaran laadusta[4]. ”

3. Rauhan aikanakin Suomi on säilyttänyt itsenäisyytensä ja vapautensa.

Ja siinäkin toiminut älykkäästi.

Turvatessaan Neuvostoliiton ja myöhemmin Venäjän edun pitäen itsensä puolueettomana ja liittoutumattomana maana – Suomi on turvannut sen että Suomi, Ruotsi ja Norja eivät ole varsinaisesti militarisoitunut eikä sotilaallisia konflikteja ko maiden rajoilla ole ollut Neuvostoliiton ja Venäjän toimesta – vaikka ne kumpikin ovat olleet jatkuvasti konflikteissa rajavaltioidensa kanssa – mutta ei Suomen.

Suomi on siis pitänyt käytännössä Suomen, Ruotsin ja Norjan rauhan alueena – sillä että Suomi on pysynyt puolueettomana ja liittoutumattomana – jonka vastineeksi Neuvostoliitto ja Venäjä on jättänyt Suomen, Ruotsin ja Norjan sotilaallisesti rauhaan – niin että mitään sotilaallisen konfliktin tapaistakaan ei ole ollut noiden kolmen suhteen itänaapurin toimesta.

Ja tätä – jossa ei Suomi olisi saamiaan todella surkeita kortteja voinut pelata paremmin kutsutaan suomettumiseksi joidenkin suomalaistenkin toimesta.

Kun se on kiistatta maailmanhistorian suurin yhden pienen maan ja kansan selviytymistarina 77 vuoden ajan – koskaan. Täysin ylivoimaisen toivottomissa tilanteissa.

Mutta millä nimellä me kutsumme sitten niitä jotka kutsuu tätä kaikista valtioista kaikkien aikojen suurinta selviytymistarinaa HALVEKSIEN suomettumiseksi.

Ehdotuksia !!!

Ps. Ja sekin vielä – että Suomi on kokonaisuutena vielä kiistatta maailman kehittynein maa.

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu