Onko politiikan ympäristörealismi suhteessa talouselämään sittenkin ummehtunut

Onko politiikan ympäristörealismi suhteessa talouselämään sittenkin ummehtunut – ja ihmiset raivaavat sitä kulutuskäytöksellään pois

Vaikutelma on että esimerkiksi autoiluun poliitikot suhtautuvat korostuneen varovaisesti – eivätkä kykene hyväksymään sitä faktaa – että yli tuhannen kilon rautamöykky kuljettamassa reilusti alle satakiloista ihmistä kaupungeissa etenkään ei ole nykyaikaista realismia. Ei millään mittarilla – raaka-aineiden, energianlähteen, katujen, kaupunkitilan jne ylikulutus.

Silti poliitikot välttää siihen koskemasta – autoteollisuuden vuoksi.

Jolloin autoteollisuuden pystyssä pitämisen ympäristöhinta on tosi rankka.

Mutta siitä on tullut myös realiteettitajun kommunikaation katkos edustuksellisen demokratian poliitikoiden ja tavallisten ihmisten ympäristörealismin välille – jossa tavallisille ihmisille on täysin selvää ettei yli tuhannen kilon autolla tehty alle satakiloisen ihmisen kuljettaminen muutamia kilometrejä ole mitenkään järkevää. Eikä sähköauto ratkaise sitä ongelmaa – on vaan entistäkin painavampi auto kuluttamaan katujen pintaa.

Niinpä on syntynyt autoteollisuudelle kuuliainen poliitikkojen realismi – ja tavallisen kansan realismi joka katsoo sähköautoteatteria ihmeissään.

Eikä tyydy siihen –  olemaan kansalaisklovni poliitikkojen ja autoteollisuuden ekopesuteatterissa.

Niinpä ihmiset toimivat itse – ilman poliitikkoja. He ostavat sähköpyöriä – eivät sähköautoja – sillä sähköpyörissä on järkeä.

Ihmisten ympäristöhuoli on niin syvä – ettei se enää hyväksy poliitikkojen älyllisesti epärehellistä ekopesua – vaan toimii omin päin.

Ja politiikka on yhtäkkiä pahasti takamatkalla kaupunkien liikennekulttuuriin nähden. Jonka paine siirtyä sähköisiin kevytliikennevälineisiin kasvaa päivä päivältä – kaikista merkittävistä syistä.

Ja poliitikot seuraa askelia perässä ihmisten itsensä näyttämälle ympäristötielle.

Koomista on katsella miten media ja asiantuntijat yrittää kaikin keinoin tämän ihmisten ympäristöliikehdinnän siirtää jonkun jo vanhentuneen käsityksen, uskomuksen tai teorian piikkiin.

Kun on yhä enemmän vain yksi realismi.

Ihmiset toimii itse niin kuin ymmärtävät ympäristötietoisuuden edellyttävän.

Ei ole enää vihreitä ihmisiä – on yhä enemmän vihreyttä ihmisissä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu