Onko Suomessa hoitoonpääsyn vaikeuden ja jonottamisen syy lopulta yksinkertainen dynaaminen syy

Onko Suomessa hoitoonpääsyn vaikeuden ja jonottamisen syy lopulta yksinkertainen dynaaminen syy – jonka ratkaisukin on yllättävän yksinkertainen.

Kun hoitoonpääsy on vaikeutunut niin onkin tehty hoitoonpääsyä edelleen hidastava virhe.

Jota HUS:in Lasse Lehtonen kuvaa näin Uuden Suomen blogissaan:

” Normaaliin eurooppalaiseen tapaan toimiva asiakaslähtöinen ajanvarausjärjestelmä on julkiselle terveydenhuollollemme lähes tuntematon toimintamalli – sen sijaan on tullut moniportainen hoidon tarpeen arviointi, jonka yhdeksi päätehtäväksi tuntuu muodostuneen estää potilaita saamasta hoitokontaktia lääkäriin.”

Virheenä ollessa moniportainen hoidontarpeen arviointi – joka on jo sanahirviö ja sen lisäksi työtuntisyöppö – monta porrasta kun on monta askelta.

Siis jonoja on vain lisätty ja työvoimaa syöty tuolla menettelyllä. Kaksi mokaa samassa ratkaisussa.

Kun ratkaisu olisi hyvin yksinkertainen ja selkeä.

Potkaistaan moniportainen hoidontarpeen arviointi ulos.

Ja tehdään yksikkö kerrallaan kolmessa vuorossa ylitöitä yksityisen sektorin lääkäreiden avustuksella – niin kauan – että jonotus saadaan takakenosta etukenoon.

Ja kirjaamishommat voi siirtää sinä aikana hoidon nopeuttamiseksi lääkärin sanelunauhoiksi jotka sitten myöhemmin puretaan tietojärjestelmään.

Jolloin jonot on hoidettu ja hoito alkaa vetämään.

Tukkisumia kun ennen uitoissa purettiin niin saatettiin kaikki puut liikkeelle niin että suma liikkui. Ei siellä tukki kerrallaan pohdittu miten ne saatiin liikkeelle. Tehtiin niin kauan kolmessa vuorossa töitä että suma lähti liikkeelle ja virta alkoi vetämään. Oli pakko tehdä kolmea vuoroa sillä virta toi armotta uutta puuta sumaan. Joka pahasti juuttuessaan olisi pannut joen tulvimaan.