Onko Suomi sairastunut henkisesti kolmen tekijän kautta ”minä en kykene”-syndroomaan
Onko Suomi sairastunut henkisesti kolmen tekijän kautta ”minä en kykene”-syndroomaan
Jos mitä tahansa yksilön elämänongelmaa lähestytään riittävästi paneutuen – niin sieltä löytyy luultavasti aina jonkun asian suhteen tämä näkökulma ja jopa päällejuuttunut asenne.
” Minä en kykene, minä en jaksa ”.
Ja tilanne on synnytetty kolmen päätekijän kautta
1. Kouluissa ei ole tarpeeksi opettajia eikä asennetta ottaa vastaan rakentavasti oppilaiden kykenemättömyyden kokemusta – jolloin oppilaille jää kokemus – kun en kykene niin kukaan ei auta.
2. Ei selvitetä missään koulussa mikä on oppilaiden lahjakkuussuuntautuneisuus ja -taso – jotta voitaisiin peilata tuota oppilaan kykenemättömyyskokemusta siihen – ja toimia sen mukaan. Valita suunnat jossa hän pärjää ja jättää painostamatta siihen mihin on huonot edellytykset.
3. Koulukiusaajat ja työpaikkakiusaajat iskevät usein juuri noihin joilla on kykenemättömyyden kokemusta elämässään – ja se kiusaaminen tulee yhteiskunnalle todella kalliiksi mielenterveyskuluina kaikin tavoin – etenkin kun kiusaajien aiheuttamien kyvyttömyyskokijoiden joukossa saattaa olla jonkun alueen huippukykyjä jota ei ole kukaan ei edes he itse tienneet – kun taas koulukiusaajat on poikkeuksetta henkisiä ääliöitä.
Joten se ettei koulukiusaajia telota pois vallastaan tulee yhteiskunnalle yksittäisistä laiminlyönneistä kaikkein kalleimmaksi.
Näin on yhteiskuntaan piintynyt kova yksilöiden pärjäämisvaativuus karannut käsistä ja suomalaiset on yhä enemmän varustettu kokemuksella – ja asenteella kun kukaan ei heitä kuule – että he eivät kykene.
Ja mikä on passiivisempi taakka yhteiskunnalle kuin ne jotka on oppinut siihen että he eivät kykene ja että kukaan ei koskaan tue ja auta siinä – ainoan huomion ollessa lähes aina vain kiusaajien piina.
Minä väittäisin että Suomessa tämä suomalaisten resurssisyvyysulottuvuus on aika heikoissa kantimissa.
Ja metsästää vain huippukyvykkyyksiä – mutta ei ymmärrä miten paljon parempi, onnellisempi ja tehokkaampi Suomi olisi jos tuo resurssisyvyys ja sen vastaanotto- ja auttamiskyky oli laajempi koko kansassa.
Realisoitunut resurssisyvyys koko kansassa on kansakunnan tärkein menestys-ja onnellisuusulottuvuus.
Suomi on juuttunut typerään urheilusankareiden pällistelyyn joista ei ole kansakunnan minkään asian suhteen yhtään mitään apua. Vetää vaan aina vaan syvemmälle eettiseen ahneeseen rappioonsa.
Ilmoita asiaton viesti
Jokaisella ihmisellä on ainakin joku korkea lahjakkuuden ominaisuus.
Kysymys on vai siitä, mikä on sellainen seulan silmän koko että se tarttuu ja löytyy.
Ja, mihin sitä löydettyä lahjaa yhteiskunnassa voidaan käyttää.
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä. Mutta kyse ei tarvitse olla korkeasta – vaan sopivasta – oli se sitten matala tai korkea tai siltä väliltä – kunhan resurssi ja tarve löytävät tyydyttävästi toisensa. Jolloin yksilö ja yhteiskunta on tyytyväisiä
Ilmoita asiaton viesti