Osaatko pysähtyä aistikokemuksesi äärelle – se on hitaan aineettomien arvojen elämän ydintä

Osaatko pysähtyä aistikokemuksesi äärelle – se on hitaan aineettomien arvojen elämän ydintä

Istuin juuri aterioimassa. Yksinkertainen ruoka – risottoa, kalapyöryköitä, puolikas kaurasämpylää ja vettä. Maistelin kaikkea syödessäni, nautin. Yksinkertainen maku riittää hyväksi makukokemukseksi.

En siis selannut kännykkää, en lehteä, en kuunnellut musiikkia enkä ajatellut mitään – asetuin vain ruokailun aistikokemukseni äärelle.

Sain syvyyttä elämän ja sieluni kokemukseen. Pyhitin ruokailuhetkeni makuaistilleni.

Samaa saan kun nautin ulkona jostain tulevasta saunan lämmityksen savun tuoksusta, tervatun terassin tai veneen tuoksusta, jostain lämpimästä metsän tuoksahdusta tai keväisen viileän raikkaan illan tuoksusta.

Nautin myös siitä jos istun kivellä ja tuuli käy käsivarteni karvoitukseen. Se on niin keveää sivelyä.

Saatan sulkea silmäni ja annan kuulolleni täyden vallan aistimaailmassani – kuinka hienoja asioita sitä kuuleekaan ihan erilaisesta akustisessa avaruudessa kuin jos kuuntelisi silmät auki. Taitaa olla niin että ihmisillä on näkö vallannut tilaa kuulolta kuulon ollessa ikäänkuin vain vihje minne suuntaan pitäisi katsoa että mitä siellä on.

Entäpä jos katkaiset kytkennän sulkien silmäsi ja kuuntelet vain. Väitän että et voi uskoa miten erilaisena ja sieluun yltävänä koet vaikka kaupungin tai meren tai metsän. Kaikille äänille tulee auditiivinen merkitys uusine ulottuvuuksineen.

Sen prototyyppi että ihminen ei pysähdy aistikokemuksensa ääreen taitaa olla se – että ei edes maista ruokaansa kun on kiire, lukee lehteä, katselee kännykkää tai juttelee jonkun kanssa.

Eikö se ole väkivaltaa omaa aistirikkauttaan kohtaan.

On hyvä jos ihminen kohtaa ympäristönsä kaikilla aisteilla. Mutta se vaatii sitä että niille antaa tilaa muilta asioilta. Mutta se vaatii myös kiireettömyyttä. Ja lopputuloksena on mukava stressin väheneminen ja rauhoittuminen.

Pitää siis osata myös tunnistaa milloin kokee olevansa rauhallinen – sellaisena kun itsensä hyvinvoivana kokee. Nyt olen rauhallinen ja levollinen. Siihen on niin aika ajoin hyvä palata – kuin myös oppia se itse tuottamaan itselleen. Vaikkapa sellaisella mielikuvalla että näkee mielessään lammaspaimenen lampaineen siirtyvän omaan rauhalliseen tahtiinsa tien yli laitumelta toiselle.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu