Pääministerin turvallisuuspoliittiselle neuvonantajalle on yksi selvä hyvin perusteltu tarve

Pääministerin turvallisuuspoliittiselle neuvonantajalle on yksi selvä hyvin perusteltu tarve

Ja se on siinä – mitä enemmän turvallisuuspolitiikka tulee epäennustettavaksi – niin siihen ei voi vastata kaikilta osin Nato-sopimuksella.

Vaan sen ohi menee melkeinpä suurin osa turvallisuuspolitiikan asioista.

Siksi turvallisuuspolitiikan myllerrykseen ei riitä pelkkä sopimusmaailma – etenkin kun moni taho ei niistä sopimuksista piittaa – eikä siihen riitä realiteettienkaan ja lakienkaan luettelu.

Vaan pitää nähdä eteenpäin ja pitemmälle ja kun on kyse politiikasta – turvallisuuspolitiikasta – niin pääministerin turvallisuuspoliittinen neuvonantaja voisi olla se joka avaisi siihen politiikan ydintä – mahdollisuuksien taidetta.

Joka johtaisi parhaimmillaan siihen – että kun pääministeri on virkamatkalla. Niin sen sijaan että pääministeri luettelisi vain olemassa olevat faktat – ja kysyisi mitkä ovat vierailun kohteena olevan maan faktat ja mitä nyt tehdään – niin pääministeri voisi sanoa – että näiden faktojen pohjalta olemme visioineet tällaisia tulevaisuuden mahdollisia kulkuja ja niille tällaisia mahdollisia tiekarttoja – että miten teidän maassanne ajateltaisiin näistä näköaloista.

Jolloin asioihin on heti ihan toinen aktiivinen suuntaava luova ote josta sitten valita.

Lähestymistapahan olisi Suomelle mitä tärkein Venäjän naapurissa näinä aikoina.

Ja vaikka turvallisuuspolitiikan neuvonantaja loisi – politiikka on mahdollisuuksien taidetta hengessä – mahdollisia näkäaloja ja toimintalinjoja – niin kyllä se on poliitikot jotka demokratian mukaisesti valitsee mistä edes puhutaan tai mille linjalle lähdetään.

On erikoista jos ei tällaista luovaa visionääristä turvallisuuspolitiikan asioiden myllerryksen luovaa vastaanottotapaa ja neuvonantajatahoa olisi Suomessa joka on monin tavoin turvallisuuspoliittisten ja sen ohessa myös geotalouspoliittisten myllerrysten keskellä koko ajan.

Pitää olla lakeja ja sopimuksia pidemmälle ulottuvaa näköalaa – jo siksikin – miten lakejakaan voisi muuttaa – jos ei ole näköalaa miksi ja mihin suuntaan niitä pitäisi muuttaa.

Siksi sopimus- ja lakitakeltelu ei riitä vastaanottamaan geopoliittisia myllerryksiä.

Eikä Suomi saa mitenkään paketoitua turvallisuuspolitiikkaansa siististi kokonaan Natoon. Sen pitäisi tulla selväksi että se on jopa vaarallista uskoa vain siihen.

Siksi esimerkiksi pohjoismainen puolustusyhteistyö on muusta jopa Natosta riippumatta se johon katseen pitää olla Pohjoismaissa ja jopa Baltiassa koko ajan kohdistettuna.

Suomi ei ole enää turvallisuuspolitiikan varmasti vakaa onnela ja siksi sitä asiaa pitää kohdata paitsi realiteettipohjaisesti niin myös visonääripohjaisesti.

Siksi ulkopolitiikan diplomatiankin pitää olla myös visionääripohjaistakin mahdollisuuksien taidetta.

Näin ollen pääministerin turvallisuuspoliittiselle visionääriselle neuvonantajalle on aivan selvä tarve mutta myös ulko- ja puolustusministeriön sekä presidentin ja jopa sisäministeriön suuntaan.

Eikä se mikään neuvonantaja ole joka luettelee faktat vaan vasta siitä alkaa neuvonantaminen kun luodaan visioita mitä niiden pohjalta voisi tehdä.

Pääministeri on kuitenkin taho jolla pitää olla yrityksen toimitusjohtajan tapaan avara katse kaikkeen ja kaikille mahdollisuuksille. Niin kuin presidentilläkin. Ja niitä mahdollisuuksia hahmottamiseen pitää neuvonantajatasolta myös tarjoilla eikä pelkkää fakta, laki ja sopimusluettelointia – joihin ei riitä sopimusmoralisminkaan päälle lisääminen koska jos on tahoja jotka ei sopimuksista piittaa niin mitä ne sopimusmoralismistakaan piittaa. Pitää sitten löytää asioita mistä ne tahot piittaa. Esimerkiksi. Visiona.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu