Pitäisikö Suomen vaihtaa nimekseen – Suomaa. Jolloin suomalaiset olisivatkin suomaalaisia

Pitäisikö Suomen  vaihtaa nimekseen – Suomaa. Jolloin suomalaiset olisivatkin suomaalaisia

Ajatukselle on montakin perustetta.

Suomesta on joskus ollut jopa kolmasosa suota.

Entä missä me näemme eniten lintuja ja muita eläimiä oikeinpa kokoontumassa valtavina laumoina – emme suinkaan metsässä – vaan suolla.

Keväällä suo suorastaan vilisee parvittain erilaisia lintuja – selviö näyttää olevan että suo on eri muodoissaan avoveteen asti luultavasti Suomen luonnoneläinten merkittävin ravinnonlähde. Myös isotkin metsäneläimet viihtyy suolla.

Mutta Suomaan suomaalaiset ovat hylänneet suonsa – häpäisseet sen mättäät metsästä otetuilla pitkospuutekeleillä.

Mikä se sellainen Suomaan suomaalainen on joka ei suota kuin suota ylitä kekseliäästi mättäitä myöten – senhän pitäisi olla kansalliskyky.

Suomaalaiset ovat siis hylänneet suonsa. Ovat pilkanneet sitä pitkospuilla – metsäsuomalaisten jalkakäytävillä – yrittäneet kuivattaa suonsa myös yrittäen ne kaivaa olemattomiin turpeesta pohjia myöten.

Suomaalaiset häpeää suotaan. Hehkuttaa metsiä mutta vielä enemmän järviä – Suomi, tuhansien järvien maa – miksi ei – Suomaa, satojentuhansien soiden maa.

Ihanteekseen ja hellittäväksi helmekseen entiset suomaalaiset ovat nostaneet järvet.

Ei herranen aika – pankaa kesämökki järven rannalle ja suon reunalle.

Kumman mökin sijainti on mielenkiintoisempi.

Järvi on tylsä, kolkon värinen, useinmiten kylmä, tuulinen, väritön, hajuton mauton.

Suo on värikäs, täynnä elämää – rikkaammin kuin mikään muu luontotyyppi Suomaassa. Eläimet rakastaa sitä ja suo eläimiä antamalla niille ruokaa. Käykö karhu kylpemässä järvessä – ei – se ui vain järven yli – karhu kylpee suossa.

Suomaalaiset ovat kadottaneet todellisuudentajunsa suosta – se on riesa – kun sen sijaan suo on väri- ja tuoksurikkainta mitä Suomaasta löytää – edes Stockmannin alakerran hajuvesituoksutyrmäysosasto ei pysty lähellekään sitä mikä tuoksujen intensiteetti suosta löytyy. Eikä se ole mudan tuoksua.

Onkohan tutkittu kummassa on enemmän ihmiselle terveellisiä tuoksuja suossa vai metsässä.

Suomaalainen – älä ole niin pöljä – vaikka olethan sinä – että rakennat kesämökkisi ääritylsän ja kolkon järven rantaan – kun muualla et parempaa luonnon näytelmää pääse näkemään ja kaikin aistein kokemaan kuin suon äärellä.

Ja sitten jotain melkein maagista. Onkohan suomaalaisissa suo niin syvällä identiteetin ytimessä – tiedostamattomasti.

Että kun valittiin vastikään Suomen kauneinta vai oliko se parasta kesämökkiä – niin kaikkien yllätykseksi valittiin ikivanha mitättömän ulkopullistelematon hirsimökki.

Joka sijaitsee.

Suon laidalla.

Olen sitä mieltä että Suomen pitää muuttaa nimensä Suomaaksi – ja kastaa entiset suomalaiset uudestisyntyneiksi suomaalaisiksi.

Kiskomalla tai työntämällä heidät pitkospuilta suon liejuisimpaan kohtaan mutakylpyyn.

Herää kysymys – kuinka sokeita ja kuinka vääristyneitä kuinkakin monelle asialle suomalaiset ovat todellisuudentajulleen.

Onko monikaan tajunnut kuinka tylsä järvi onkaan suohon verrattuna.

Löiköhän legendan Jussi nyt uuden Jussin kourassa kuokan suohon uudella tavalla – niin kuin Suo, Kuokka ja Jussi legendana nimenomaan tarkoittaa. Uudistumista.

0
eerojuhani vaarala

Miehellä kansainvälisyyttä suomalaisella metsälaavulla - päässä Venetsiasta ostettu lippalakki

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu