Puhutaanpa uskonnoista ja niiden etiikoista – miten ne ovat kehittyneet aikain saatossa
Puhutaanpa uskonnoista ja niiden etiikoista – miten ne ovat kehittyneet aikain saatossa
Olen väittänyt että kehittämäni eettis-realismi on paljon aikaansa reagoivammin operationaalista.
Esitän myös että uskonyhteisöt ovat sikäli paitsi moralistisia niin myös kaksinaismoralistisia – että ne tahtovat olla kovasti tuomitsevia sekä joukossaan moralistisesti – mutta myös ulkomaailmaan nähden tuomitsevia – mutta kaksinaismoralistisesti – sillä uskonyhteisöthän ei tee juuri mitään maailman ongelmille vaikka niitä tuomitsevatkin.
Kysynkin onko uskonnot niin juuttuneet tuohon asetelmaan niin kehittymiskyvyttömästi että uskonnot ovat vähitellen katoamassa maailmasta – nimenomaan eettisen tehottomuutensa vuoksi sekä ajankohtais-valppaudessa että -operatiivisuudessa.
Onko eettis-realismi siis tulevaisuuden eettinen aate hiipuvien uskontojen tilalle.
Sitten kiinnostaa kysymys – islam ja kristinuskohan kaiketi syntyivät samoihin aikoihin ja niistä tuli kilpailijoita.
Mutta miten etiikka kehittyi niissä niistä ajoista tähän päivään.
Siitä olisi hyvä keskustella koska se voisi valaista eettiseltä kannalta etiikan aatevirtausta ja historian tapahtumia.
Uskonnot toki pienenevät, mutta eivät esitetystä syystä. Valistuksen myötä käy ilmeiseksi, että väitettä jumalien olemassaolosta ei pystytä näyttämään toteen. Jos ei ole varmuutta jumaluuden olemassaolosta, on sellaista vaikea pitää moraalin lähteenä.
Vaihtoehtoja uskonnoille ei juuri ole, muuten kuin humanismi ja hyvinvoinnin lisääminen.
Ilmoita asiaton viesti