Rantautuuko nuorisorikollisuuteen tarttumiseen kaupallinen boikottimalli

Rantautuuko nuorisorikollisuuteen tarttumiseen kaupallinen boikottimalli

Tyyliin – kuten eräässä koululuokassa tehtiin – että kun nahjustelevat viranomaiset ei saaneet mitään aikaan luokan väkivaltaisen häirikön suhteen – niin vanhemmat päätti – meidän lapset ei tule enää kouluun – niin heti alkoi tapahtua.

Voiko malli soveltua niin – että nuoret ei mene kauppakeskuksiin missä väkivaltajengit hengailee.

Jolloin kauppakeskukselle tulee jo viikossa jättitappiot. Ja varmasti kauppiaat hermostuu.

Ydinhän on juuri tämä – että muka väkivaltainen nuori tai lapsi tarvitsee ensimmäiseksi tukea alla esitettyyn tyyliin – kun paskat – he tarvitsee kunnon jämerän pysäytyksen – että tämä väkivaltaisuus oli tässä – ja tämä pysäytys kulkee mukanasi kuin poliisin asettama jalkapanta – kunnes väkivaltaisuus loppuu.

Tuossa alempana siis tyypillistä aivan liian pehmotäti ja -setä selittää tyylistä lähestymistapaa – joka ei saa missään tapauksessa korvata jalkapannan tyyppistä täydellistä väkivaltaisuuden pysäyttämistä.

Lisäksi – nykymallit on vielä vähemmän vähentäneet alle 15 v väkivaltaa kuin rikosoikeudellisen ikärajan laskeminen 10 ikävuoteen voisi. Se väkivaltaisuus kun on roihahtanut vain kasvuun pehmosetien ja -tätien selittelyistä huolimatta jo luonnevikaisuudeksi asti edenneeseen jopa lasten paatuneisuuteen asti. Silloin on jo pehmosedissä ja – tädeissäkin vika. Sehän on selvä kuin mikä.

Niinpä ratkaisu voisi olla jalkapanta kymmenvuotiaillekin ja valvotut vapaa-ajan käyttötavat ja kotiintuloajat.

Kannattaa käsittää että nuo nuoret ja lapset on koviksia ja heitä pitää kohdella sen mukaan. Se kuuluisa rajojen vetäminen on a ja o eikä pehmosetä- ja tätiselittely joka lempeästi joustaa eikä pane miehekkäästi rajoja.

Niin että jalkapantarangaistuksia vaan.

Yle

” Kaakinen kertoo, että oikeusministeriö pilotoi parhaillaan mallia, jolla toistuvia ja vakavia rikoksia tekeville nuorille tarjottaisiin kokonaisvaltaista tukea.

Ei siis pelkästään esimerkiksi päihteisiin tai koulutukseen liittyvää apua, vaan samanaikaisia ratkaisuja useisiin nuorisorikollisuuden taustalla kyteviin ongelmiin.

– Sillä tavalla, että nuori ei siellä palveluverkossa seikkaile paikasta toiseen, vaan olisi yksi henkilö, jolla olisi kokonaisvastuu nuoren tilanteesta.

Kaakinen vetää tutkimushanketta, jossa mallin vaikuttavuutta arvioidaan. Vaikeuksia aiheuttaa ainakin se, ettei kaikissa kunnissa järjestetä tällaisia palveluita. ”