Se on juuri näin – psykiatrisella diagnoosilla ihmisen mieli irroitetaan hänen elämästään

Se on juuri näin – psykiatrisella diagnoosilla ihmisen mieli irroitetaan hänen elämästään

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008889042.html

Fyysisen vamman kohdalla diagnoosi kuten jalan murtuminen voidaan irrottaa niin ihmisen mielestä kuin hänen elämästäänkin koska siinä on järkeä.

Mutta mielen psyykkisen trauman irrottaminen ihmisen elämästä on järjetöntä diagnoosilla – sillä sille ei ole mitään loogista, rationaalista ja eettistä perustetta.

Jolloin päädytään helposti myös epäloogiseen, epärationaaliseen ja epäeettiseen hoitoon.

Fyysinen lääketiede ei ole mitenkään kattavasti yleistettävissä psyykkiseen lääketieteeseen – sille ihmisen elämä ei koskaan eikä edes valtaosin tapahdu fyysisessä sen enempää hänessä itsessään kuin ympäristössäkään.

Se että luonnontieteellä ja lääketieteellä on pakkomielle löytää kaikelle fyysinen selitys ei todellakaan tarkoita sitä että se olisi sen löytänyt – eikä etenkään sitä että se toimisi diagnoosikäsityksessään mitenkään oikein vain sen takia että uskoo sen löytyneen tai löytyvän.

On kymmeniä psykologisia selityslinjoja miksi ihminen on siinä tilassa kuin on – niiden selitysten pohjan ollessa niin yleisessä psykologiassa kuin kyseisen yksilön psykologiassakin ja myös siinä sosiaalisen ympäristön psykologiassa missä hän on elänyt ja asioita kokenut.

Ei se tuo yhteiskunnalle kuin valtavat kulut kun psykiatrisella diagnoosilla ihmisen mieli eristetään hänen elämästään – verrattuna siihen että psykologian keinoin autetaan hänet saamaan ote niin psyykestään kuin elämästäänkin – jolloin hän poistuu niin yhteiskunnan taloustaakka- kuin palvelutaakkalistoiltakin.

On käsittämätöntä ettei tätä ilmiselvää loogista, rationaalista ja eettistä asiaa käsitetä ja rakennuta yhteiskunnassa sen mukaan.

Joka myös vahvistaisi hurjasti sitä että ihmisillä olisi oma tahto ja itsenäisyys – mutta myös vastuun osalta – että se on esimerkiksi koulukiusaajan tietoinen yksilön valinta että kiusaa ja hänen on otettava siitä yksilönä myös vastuu ja yhteiskunnan panna ottamaan se vastuu.

Tätäkään asiaa ei psykiatrisessa diagnoosiajattelussa näytetä ymmärtävän.

Vaan suositaan ihmisten vastuuttomuutta ja sitä että yksilön vapauden vastuu luikerrellaan sosiaaliseksi vastuumössöksi tai otetaan yksilöltä koko vastuu elämästään pois irrottamalla diagnoosilla hänen mielensä hänen elämästään.

Tällainen psykiatrisen diagnoosin yhteiskuntahan on kuin toiveunen toteutumista niille jotka haluaa manipuloida ihmisiä mielensä mukaan ja heittää hyödyttömäksi tulleena henkisenä raatona ulos sairaista vastuuttomista järjestelmistään niin perheissä, työyhteisöissä, kouluyhteisöissä, työntekijöiden kohtelussa, markkinoinnissa, mainonnassa, myynnissä ja median toiminnassa. Joissa pahan vastuu ulossinetöidään psykiatrisen diagnoosin kautta ihmisen mielen amputaatiolla hänen elämästään – ja hänen mielensä vastuuttomista manipuloijistaan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu