Suden ja ihmisen suhteen realismia – ajatuksia siitä missä asian suhteen ollaan ehkä menossa

Suden ja ihmisen suhteen realismia – ajatuksia siitä missä asian suhteen ollaan ehkä menossa

Yleinen otsikko mediassa: ” Pihoille tuleva susi aiheuttaa pelkoa”.

Se pelko on ihmisissä – ei suden uhkaavuudessa – sillä realiteetti on että susi on tappanut ihmisiä viimeksi 1800- luvulla. Vaikka joka päivä sudella on mahdollisuus tappaa ihminen jos se haluaa.

Verrataan karhuja ja kettuja susiin.

Monet ketut ja karhut ovat oppineet ns. kaupunkiketuiksi ja ”kaupunkikarhuiksi” siten – että ne ovat ymmärtäneet että kun ne eivät uhkaa ihmisiä ja ihmisen omaa – niin ne saavat olla rauhassa – ja vallitsee keskinäinen toinen toisensa kunnioitus.

Ja – silloin kaupunkiketut ja -karhut saa paremmin ruokaa ihmisten liepeiltä – kun ihmisen ja niiden välillä vallitsee keskinäinen toistensa uhkaamattomuuden kunnioitus. Joka sitten johtaa joidenkin ihmisten ja kettujen ja karhujen väliseen ystävyyteenkin

Arvelen siis että nuo pihoihin tulevat karhut ja sudet hakeutuvat kaupunkikarhuiksi ja -susiksi ja ovat ymmärtäneet että kun ne eivät uhkaa ihmisen omaa kuten kotieläimiä niin ne saavat olla rauhassa.

Luulen siis että ne metsässä aidosti olevat sudet jotka raatelevat lampaita ja syövät metsästäjien koiria – eivät ole niitä jotka tulevat pihoihin.

Että olisi siis aidosti luonnossa eläviä kettuja, susia ja karhuja.

Ja kaupunkikettuja, -karhuja ja -susia. Jotka ei enää halua elää metsässä eikä pystykään ehkä enää palaamaan luontoon – sillä ne ei enää pärjäisi siellä tylyssä luonnossa koska eivät luultavasti enää osaa lajin hierarkiasääntöjäkään luonnossa joka maksanee niille niiden hengen. Vaan kaupunkieläimet ovat oppineet kaupunkihierarkian säännöt – että saat olla ihmiseltä rauhassa ja saat ystävällistä kohtelua kun et koske ihmisen omaan.

Ajattelen että siis tällainen prosessi olisi olemassa.

Asiaa varmaan voidaan tutkiakin pantaseurannalla että onko lampaita raatelevat sudet eriä kuin pihasudet.

eerojuhani vaarala

Metsien yksityisomaisuudellekin pitää saada yksityisautoilun tapaan yhteiskunnan määräämät liikennesäännöt.

***

Eikö nykyajan lukutaito ole tätä.

Kirjan olemus syntyi siitä - että kirja kertoi asioista jossain muualla. Siihen aikaan oli aika vähän ja aika harvoin muuta tapahtumista kuin työ ja muut arjen askareet. Ja sinne tyhjiä hetkiä mahtui täyttämään kirjat ja lukutaito.

Nykyisin on nuorten ympärillä vaikka mitä työn ja arjen askareiden ohella - ja se kaikki ei ole kirjallisuutta ollenkaan.

Nuoret lukee siis ympärillä tapahtuvaa, sosiaalisia viestejä, ihmisten puhetta ja erilaisia merkkejä kuten exit tai pysäköinnin liikennemerkki jne. Ja internetin videoita joissa puhutaan ja nuoret puhuukin toisilleen puhelimessa tai videokeskustelussa. Mutta ei kirjoita tekstejä.

Sitä on nykyajan lukutaito - osaavathan he sentään sanojen merkityksiä - vaikka eivät osaa niitä kirjoittaakaan.

Eikö sen voisi näillä perustein hyväksyä.

Ja sitä että sitten eriytyy toisistaan koulutuksen ja työn pohjalta kirjojen lukutaitoiset - ja kirjalulutaidottomat tilanne- ja puhelukutaitoiset.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu