Tämä työntekijöiden tarveharkinnan poistamisehdotus nostaa esiin näitä näkökulmia

Tämä työntekijöiden tarveharkinnan poistamisehdotus nostaa esiin näitä näkökulmia

Yle

” Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson haluaisi lakkauttaa ulkomaisten työntekijöiden tarveharkinnan. Hänen mukaansa tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän työvoimaa myös Suomen ja Euroopan rajojen ulkopuolelta.

Henriksson uskoo, että yritykset tietävät itse parhaiten, millaisia työntekijöitä ne tarvitsevat.

Nykyisin työntekijän oleskelulupa voidaan myöntää EU:n ulkopuolisen maan kansalaiselle vain, jos tehtävään ei ole saatavilla tekijöitä Suomesta tai muista EU maista.

Henrikssonin mukaan työvoimapulaan liittyviä poliittisia päätöksiä tarvitaan pikaisesti.”

Asiaan sisältyy paitsi EU:n ja Suomen työvoima- niin myös koulutus- ja työvoimalaatuprotektiivisia piirteitä.

Työnnetään syrjään niin koulutus- kuin työvoimalaatuvertailukin – oletuksella että EU:ssa se olisi parempaa – ja että kun olemme EU:ssa asukkaamme kouluttaneet niin heillä on etuoikeus työpaikkoihin.

Samalla kun laatuvertailu poistetaan pääsee sen tilalle laatulaiskuus ja automaattinen oletus että työvoima on EU:ssa ja Suomessa parempaa. Ja se laatulaiskuus on typerää EU-kansalaisuuselitismiä ja tulee kalliiksi työn laadun piittaamattomuustipahduksena. ” Me olemme hyviä työntekijöitä vaikka emme olekaan – kun poliitikot ja hallinto ovat päättäneet niin.” Leviää laatuloisiminen EU:n ja Suomen työvoiman pelkällä kansalaisuusleimalla.

Toisaalta tuo EU:n ja Suomen koulutusprotektionismi – että kouluttamamme kansalaiset ovat etuoikeutettuja työpaikkoihimme – vuotaa kuin seula – EU:n ja Suomen kansalaiset menee minne haluaa vailla mitään korvausvelvollisuutta saamastaan koulutuksesta ja osaamisesta muuttaessaan EU:n ulkopuolelle.

Ja niin on oheisella kokonaishölmöilyllä tuotettu useita toimivuusongelmia työvoimapolitiikkaan.

Mutta ei ole suositeltavaa sekään että yritysmaailma saisi toimia miten vaan hankkiessaan työvoimaa mistä vaan – ei yritysten käsityskyky ja etenkään etiikka ole laajassa mitassa yhtään kummempaa vaan jopa heikompaa. En nostaisi yritysmaailman kyvykkyyksiä julkisen hallinnon kyvykkyyksien yläpuolelle pelkällä asenneleimalla kuten nykyään tapahtuu. Etenkään sen suhteen miten ne ymmärtää oman napanöyhtäetunsa ulkopuolisia paljon suurempia korkeamman yhteiskunnallisen abstraktion asioita – joissa talpuselämä on kerrassaan surkeaa.

Yrityksille voisi antaa vapauden hakea ohi tarveharkinnan työvoimaa Suomen ja EU:n ulkopuolelta.

Mutta sille pitää olla kova ehto – suomalaisten työehtosopimusten normien rikkomisesta pitää rangaista määräaikaisella tai totaalisella liiketoiminintakiellolla. Siitä että väärinkäytetään työvoimaa ei saa tulla yrityksille tuottavaa vaan todella rankasti rangaistavaa.

Jolloin suojellaan sekä Suomen hallintoetiikkaa, työehtosopimusetiikkaa että ulkomaisia työntekijöitä – ja – taataan myös että mainetta Suomesta työvoimaa väärinkäyttävänä maana ei leviä – joka varmasti haittaa ihmisten halukkuutta muuttaa muualta Suomeen ja EU:hun.

Tämän vuoksi kontrolli ja rangaistukset yrityksiä kohtaan pitää olla ankaraa sen ohella että yrityksille annetaan vapaat kädet hakea työvoimaa muualta – koska sillä on keskeistä strategista merkitystä kansantaloudelle ja sen eettiselle luotettavuusmaineelle.

Suomen yrityksille ei yleisesti nähdyn valossa voi antaa vapautta jossa niiden eettisyyteen voi luottaa. Se on fakta. Suomen talouselämän eettisyys ei ole siihen riittävän tiedostavan sivistynyttä ja kehittynyttä. Ja sillä on pitkä matka kehittyä nykyisestä siihen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu