Tämä Ylen kolumni ruokkii sosiaalista moralismia henkilökohtaiseen menestykseen kun realismi on usein päinvastainen

Tämä Ylen kolumni ruokkii sosiaalista moralismia henkilökohtaiseen menestykseen kun realismi on usein päinvastainen

Kolumni kysyy – käsi pystyyn, kuka on menestynyt yksin ilman muiden apua.

https://yle.fi/uutiset/3-12151019

Minä nostan käteni heti ylös.

Minä olen menestynyt yksin – en siinä että olisin jotenkin noteerattu sosiaalisesti – josta en edes piittaa – koska ihmiset ja ihmiskunta on sosiaalisesti tuossa suhteessa narsistisesti rappeutunut – niin että en ihmisiä syvässä mielessä arvosta – enkä siis heidän tekemisteni noteeraamista. Hah – pitäisikö minun jotenkin arvostaa tekemisistäni osallisina – hah – niitä päivittäinkin niin arjessa kuin somessakin tapaamiani ihmisiä jotka ei ole pannut tikkuakaan ristiin tekemisteni eteen vaan päinvastoin vähätelleet, panetelleet, juoruilleet, estäneet, paskoneet päälle ja kääntävät minulle päivittäin kotikunnassani Ruovedellä kadulla selkäänsä.

Minä en henkisesti pilaantuneiden noteerauksia kaipaa enkä heidän suosiotaan.

Se on sama kuin ihastuisi jotenkin vihertäväksi eltaantuneesta makkarasta,

Minun menestykseni mittari on siinä että kehityn ja olen kehittynytkin – joskus jopa ihan vittuillessani noilla henkisesti pilaantuneille.

On suorastaan siis eettisesti ja realistisesti perverssiä vaatia psykoterapeutin ja  sosiaalipsykologin suulla että minun pitäisi joku ansio kyvyistäni kirjoittamiseen, luovaan ajatteluun, laulamiseen, pianoimprovisointikykyyn, taiteen tekemiseen ja argumentointikykyyni antaa noille jotka ei olen tehneet muuta kuin haittaa sille mihin tasoon olen monessa asiassa kehittynyt.

Ja on täysi syy sanoa että se taso kaikessa mitä teen on jo sangen korkea.

Ja siihen ei muilla ihmisillä ole ollut mitään muuta kuin haitta- tai välinpitämättömyysvaikutusta. Ei tasan mitään muuta.

Niinpä päädyn filosofisesti yksiselitteiseen johtopäätökseen – mitä tulee ihmisen itsensä toteumiseen on ihminen ja ihmiskunta pahasti pilalla. Ainoastaan ammatikseen opettavilla on aitoa itsensä toteutumisen etiikkaa eikä aina heilläkään. Loput on laidasta laitaan sen suhteen rupusakkia.

No niin – sitten käsi ylös niiltä jotka ajattelee kuin minä – että narsistinen nykyihminen ei ansaitse mitään kunniaa toisten menestymisestä ja että on eettisesti täysin mätä koskien ihmisen itsensä toteutumisen edesauttamista.

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu