Tärkeä blogi. Ihmiskunta on joutunut aivan uuden filosofisen haasteen eteen

Ihmiskunta on joutunut aivan uuden filosofisen haasteen eteen

Oikeastaan siinä ajatteluni vaiheessa – jossa huomasin että ihmisillä oli taipumusta staattisesta poikkileikkaustiedosta  kuvata ja selittää mennyttä ja ennustaa tulevaa – ymmärtämättä että tarvitaan sekä menneen selittämiseen, nykytilanteen dynaamiseen ymmärtämiseen ja tulevaisuuden ennustamiseen – dynaamista aikajanaa. Että yksittäiset poikkileikkaustiedot ei riitä.

Ja jo tuossa ajattelun vaiheessa ennakoin sitä mihin nyt oli loogisesti pakko päätyä.

Kun tähän asti on kyetty nojaamaan oikeastaan kaikessa – vakauteen ja vakaaseen kehitykseen. 

Jota on sitten suojattu toimenpiteillä dynaamisia häiriöitä vastaan vakauden palauttamiseksi.

Niin että vakaus on vallinnut.

Niin nyt lähes kaikessa vallitsee dynaamiset voimat joita emme edes aina tunne ja hallitse – ja samalla kadotamme yhä enemmän otetta siihen mitä pidimme vakaana ja luotettavana.

Ja joita katoaa tai horjahtelee koko ajan vakautena todellisuudessamme – esimerkkinä vaikkapa vuosittaiset säätilastot – tai Euroopan joet joiden emme voineet edes voineet kuvitella kuivuvan.

Ja kun eri aloilla todellisuutemme vakauspisteet niin horjahtelee kuin menettävät turvallisen luotettavuutensa.

Niin mehän olemme yhä enemmän siinä tilanteessa.

Että vakauden sijaan vallitsee yhä enemmän dynaaminen turbulenssi.

Johon me joudumme koko ajan etsimään uusia vakauspisteitä joista pitää kiinni – kuten vaikkapa mitä kasvia maanviljelijä viljelee joka onnistuu yllättävien säiden vallitessa. Ja siinäkin on epäonnistumisen riski.

Eli – kun ennen saatoimme luottaa vakauden olemassa oloon – niin nyt on pakko todeta että turbulenssi on olemassaolon luonne ja vakauspisteiden siihen hakeminen tärkein tehtävä.

Tämä koskee tietysti yhä enemmän myös taloutta koska esimerkiksi luonnonvoimien turbulenssi iskee siihenkin – jolloin taloudessakin nousee kysymys – mikä on vakaata taloudessa.

Vakausratkaisujen periaatteiksi ehdottaisin seuraavaa

1. Terävöitetään katse siihen mikä on eettistä ja realistista ja tehdään siitä vakauspisteiden filosofinen peruspilari – sillä se mitä aina etsitään eniten katastrofeissakin on – etiikka ja realismi – jotka aktivoituvat ihmisissä heti kun onnettomuus iskee.

2. Kohotetaan lähitoiminnan määrää ja tasoa – kuten ruoka, koska mikään ei ole niin tuhoisaa kuin globaali ruokamarkkina kun siihen katastrofi iskee – siksi – pitäisi ihmisten alkaa harrastaa puutarhaviljelyä, kanoja, lampaita mahdollisuuksien mukaan.

Tietysti korostunut lähihuolenpito toisistaan on hyvä vakauspiste lähiruuan ohella.

3. Autetaan luonnon monimuotoisuutta palautumaan – sillä ainakin minun käsitykseni mukaan monimuotoisuus verkostona – on se joka lopulta ennemmin tai myöhemmin taltuttaa riehaantuneet luonnonvoimat. Luokkaa tuuli pysähtyy avohakkaamattoman metsän puihin ja vesi imeytyy ja varastoituu ojittamattomiin soihin eikä virtaa tuhoamaan viljelyksiä.

Auttamalla monimuotoisuutta ihmiskunta auttaa siis itseään.

JOHTOPÄÄTÖS – VALTAAN PITÄÄ SIIS SAADA IHMISIÄ JOILLA ON KYKYÄ DYNAAMISTEN KOKONAISUUKSIEN HAHMOTTAMISEEN, HALLITSEMISEEN JA SUUNTAAMISEEN. JA SE ON POHJIMMILTAAN HENKINEN KYKY EIKÄ KOULUTUSKYSYMYS.

IHMISELLÄ PITÄÄ OLLA LUONNETTA, ÄLYÄ JA KYKYJÄ TAJUTA ASIOIDEN DYNAMIIKKOJA.

HEITÄ EI LUULTAVASTI OLE PALJON – MUTTA HEIDÄT PITÄÄ SAADA STRATEGISEN PÄÄTTÄMISEN YTIMIIN KAIKILLA ALOILLA.

FAKTA – JOS EI TAJUA ASIOIDEN DYNAMIIKKOJA – EI TAJUA TODELLISUUTTA OIKEIN.

eerojuhani vaarala

Tämän vuoksi ihmisten maailmankuva ei kehity - he ovat keskittyneitä vain itseensä. Pahasti, asenteellisesti ja ennakkoluuloisesti.

Minun maailmankuvani sen sijaan kehittyy - tämän vuoksi - haluan tietää ja ymmärtää - se laajentaa maailmankuvaani.

Tyypillisesti se näkyy keskustelutilanteissa näin - liki sataprosenttisesti aina.

Kun juttelen ihmisen kanssa vaikkapa hänen ammatistaan tai harrastuksistaan - niin kyselen kaikenlaista tietääkseni ja ymmärtääkseni sitä - koska minua kiinnostaa tietää - olen utelias minkälainen maailma on.

Tyypillisesti ihmiset ovat myös mielissään kun kyselen - joku on kiinnostunut ja ihminen pääsee taas keskittymään itseensä ja omaan maailmaansa.

Yhtä tyypillistä on että ihmisiä ei kiinnosta minun maailma lainkaan - tyypillisesti useimmat eivät edes kysy mitään tai vain tunnustelevan kysymyksen mitä olen tehnyt työkseni tai missä olen syntynyt. Mutta sen jälkeen ei mitään syventävää kiinnostusta.

Ja usein käy niin että kysyttyään esimerkiksi missä olen syntynyt - poiketen hetkeksi itseensäkeskittymisestä - niin he pian palaa itseensäkeskittymiseensä sanomalla esimerkiksi " kävin siellä 4 vuotta sitten ja näin siellä sen kuuluisan nähtävyyden".

Ja sitten jos alan itse kertomaan asioistani niin alkaa ilmetä torjuntaa ja tilanteesta vetäytymishalua - oletettavasti kahdesta syystä - ihmiset haluavat keskittyä vain itseensä - ja heillä ei ole uteliasta maailman ja elämän ymmärtämishalua eikä sen laajentamishalua.

Sitten tyypillistä on myös että aletaan käydä yhteisistä asioista keskustelua kuten urheilusta - mutta mitä elämän tai maailman tuntemisen halua se edistää paljonko urheilija x loikkasi pituutta MM-kisoissa. Ei mitään.

Olen siis kuvannut ohessa keskusteluja joita en edes pidä keskusteluina vuorovaikutusmielessä vaan ihmisten paistatteluna itsekiinnostuksessaan sosiaalisessa tilanteessa - jonkalainen keskustelu ei edistä ketään eikä mitään - paitsi minun ja vain minun kiinnostusta millainen maailma on - ja kerryttää vain kokemuksia siitä miten tympeän tylsiä ja itseensäkeskittymisen kautta kapeita ihmiset maailman ymmärtämisessä ovatkaan - jota itseensäkeskittymisen he vielä suojaavat usein asenteilla ja ennakkoluuloilla.

Kysymys kuuluu - ovatko sellaiset ihmiset kiinnostavia - vastaus kuuluu - ei vähääkään - sillä he ovat äärimmäisen epäkiinnostavia ihmisinä vaikka heiltä saakin kuulla mielenkiintoisia asioita - sillä heidän kanssa ei pääse minkäänlaiseen alkeelliseen alkuunkaan aidossa syventävässä vuorovaikutusmielessä mistään asiasta. Ei mistään asiasta.

Ja mikä kauheinta - minä en ole edes tavannut muunlaisia ihmisiä kun näitä itseensä keskittyneitä maailmankuvassaan pysähtyneitä tylsimyksiä.

Ja joka kerta tulee merkintä sarakkeeseen - asenteellinen ja ennakkoluuloinen maailmankuvassaan pysähtynyt ja jäykistynyt kehityskyvytön tylsimys.

Jolla ei ole kykyä mihinkään aitoon mitään kehittävään keskusteluun vaan vain alkeistason asenteiden ja ennakkoluulojen heittelyyn jotka eivät kestä mitään kritiikin raapaisuakaan. Ja tämä on fakta myös korkeakoulutetuissa.

Ihmisistä on tullut äärettömän tylsiä luutuneita kapeutumia.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu