Veikkaan että Suomen kunnissa ei osata nähdä eikä kehittää ilmeisiä lähimatkailukohteita monestakin syystä

Veikkaan että Suomen kunnissa ei osata nähdä eikä kehittää ilmeisiä lähimatkailukohteita monestakin syystä

Ensimmäisenä syynä se että ei osata eläytyä matkailijoiden mielikuva- ja käsitystodellisuuteen. Että ollaan eläytyneitä vain siihen omaan totuttuun käsitykseen oman kuntansa luonnosta. Tyyliin vaikkapa ”kuka turisti tuohon metsään menisi, eihän siellä ole mitään näkemistäkään ”.

Mutta ei ymmärretä että on monia maita joissa ei metsään voi kertakaikkiaan mennä koska ne ovat yksityisten maita – saati että siellä voisi syödä marjoja ja kerätä sieniä. Että siellä voisi yöpyä. Tehdä sitä varten rakennetulla tulipaikalla nuotion. Että sinne voi mennä milloin vaan – mistä vaan tien kohdasta astua metsään.

Tapasin kaksi reipasta sveitsiläistä nuorta miestä kerran Ruoveden kaupassa kunnon retkeilytamineissa sveitsiläisine nahkahousuineen. Olivat toista kertaa paikkakunnalla. Kysyin ovatko käyneet Helvetinjärven kansallispuistossa ja näytin kartankin. Sanoivat että ei – ovat olleet molemmilla kerroilla hienolla Ruoveden leirintäalueella.

Tämä seuraava ajatus saattaa olla monen mielestä luontomatkailun näkökulmasta vähäpätöinen ja kaukaahaettu – mutta sikäli se ainakin on läheltähaettu että on tuossa muutaman kilometrin päässä.

Ja opettaa metsäluontomatkailun prosessiajattelua suhteessa ulkolaisiin matkailijoihin.

Karttapaikan kartasta otetussa kuvassa vasemmalla oleva ruskeanharmaa alue on kallio ihan Ruoveden keskustan tuntumassa. Katkoviivat kalliolla, sen ympärillä ja sen ja Ruoveden keskustan välillä ovat lenkkipolkuja ja tavallisia polkuja hyvin miellyttävässä nopeasti vaihtelevassa maastossa. Leirintäalue on muutaman kilometrin päässä tuosta pohjoiseen.

 

Ajatusleikitäänpä nyt noiden sveitsiläisnuorukaisten esimerkillä osoittelematta mitenkään sormella Ruovettä vaan yleisenä esimerkkinä siitä mikä saattaa olla normitilanne maaseudun pikkupaikkakunnilla.

Oletetaan etteivät nuorukaiset tienneet että Suomessa saa mennä metsään. Oletetaan että heille riitti leirintäalueen nautinto mitä en ihmettelisi koska se on todella hieno. Oletetaan myös että pojilla oli aika heikko valmius lähteä niinkin kauas kuin reilun kymmenen kilometrin päähän Helvetinjärven kansallispuistoon ja vielä heikompi valmius liikkua siellä isossa metsässä eksymättä mikä ei ole laisinkaan katteeton oletus edes nykysuomalaisista.

Oletetaan sitten että tuo hienojen polkujen keskellä oleva hieno kallio olisi muokattu niin että sinne olisi vaikkapa viiteen paikkaan porattu kallioon rautatankoja ja niiden päälle rakennettu kehään penkkejä ja keskelle nuotiopaikka. Ja kalliolla – jota ei taida saada palamaan edes  paikkakunnan palokunnan ruiskumestari joka on ollut vuoronperään niin valtuuston kuin kunnanhallituksenkin puheenjohtaja – sillä niin paloturvallinen taitaa tuo kallio valtaosin olla vaikka siellä kasvillisuuttakin on.

Oletetaan sitten että sveitsiläispojille olisi kerrottu että Suomessa saa mennä metsään ja tietyin rajoituksin oleskella siellä.

Ja että jos pojilla ei ole kokemusta mutta kiinnostusta on metsästä, niin sitten sanotaan:

” Niin tuosta kun lähdette polkua pitkin metsään ja pysytte noilla poluilla niin ette eksy, opitte lukemaan karttaa ja kallion päällä voitte tulipaikoilla istua vaikka koko yön ruokia laitellen ja paikalla olevaan roska-astiaan roskat laittaen. Niin että – tervetuloa Suomeen, tervetuloa metsään, tervetuloa oppimaan kartanlukua, tervetuloa turvallisissa puitteissa opettelemaan metsäluontomatkailuun Suomessa. Ja Suomessa ei todellakaan metsät lopu matkailijoille joka lähtöön joka vuoden aikana ympäri Suomea.”

0
eerojuhani vaarala
Ruovesi

Vanha puheenvuorokonkari jotenkin peruutti tänne.

Taisi eksistentiaalifilosofi Sartre sanoa - maailmaa ei ole tehty nähtäväksi vaan muutettavaksi.

Picasso sanoi - säännönmukaisuudesta poikkeamisesta aukeaa variaatioiden valtakunta.

Näillä mennään.......

Kehittämälläni eettis-realismin aatteella - mitä enemmän asiassa on sekä etiikkaa että realismia, sitä parempi se on ratkaisuna - etiikan peruskallio on jokaiselle elolliselle hyvä elämänkaari muita tarpeettomasti vahingoittamatta

https://jussivaaralathoughts.blogspot.com/

Puoluekantani:
Kallistun vasemmalle kun pyyhin oikealla keskeltä, ja se mikä sieltä tulee muuttuu vähitellen vihertäväksi, puhun ruotsia huonosti, enkä huuhdo persettä merivedessä kuten Soini ja käyn harvoin kirkossa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu