Viini on maisteltava mauste eikä maku – kun sitä alkaa juomaan siitä menee maku. Sama koskee elämää.

Viini on maisteltava mauste eikä maku – kun sitä alkaa juomaan siitä menee maku. Sama koskee elämää.

Samoin – kuin ruuan ollessa maku ja viinin mauste – on asia elämän kanssa.

Siinäkin on maku ja mauste.

Tajusin tämän juuri nyt ruokailtuani pienen viinitilkan kanssa.

Ja muistellessani mikä teki taannoin 4,5 tunnin bändikeikoista niin tyhjentävän hyvän olon tuottavia.

Elämän maku on kaikkensa tyhjentävästi antaminen – mauste se mitä teet.

Kun lauloin ja soitin pienen duo-trio bändin leaderina ja solistina 4,5 h keikkoja – siinä tapahtui näin.

Musiikki oli mauste siihen että sain tuntemaan itseni eläväksi – johon liittyi kaksi asiaa kahteen suuntaan.

Panin sekä kaiken fyysisen energiani että emotionaalisen energiani lauluihin.

Mutta en vain niihin – vaan joka ainoaan soluun itsessäni.

Siis täytin musiikin ja jokaisen soluni musisoinnin emotionaalisella ja fyysisellä energialla.

Fysikaalinen ja emotionaalinen energia virtasi soluihini – olin niin täynnä elämän tekemisen ja kokemisen makua kuin olla voi – ja kesti useita tunteja kenties päiviä että oli hyvin miellyttävä kaikkensa antaneen olo. Oli ikäänkuin positiivinen palautumisen olo voimakkaasta positiivisesta kokemuksesta.

Tästä seuraa monia näkökulmia.

Samoin kun viinistä menee maku jos sitä alkaa maistelun sijaan juomaan – niin samoin siitä mitä tekee menee maku jos sitä ei tee vähintään emootionallisella energialla.

Mutta toisaalta fyysinen tekeminen edes itsensä puhki ajamiseen asti ei luo elämän emotionaalisen ja fyysisen energian purkamisen ja elämän kokemisen makua – jos siitä puuttuu emotionaalinen paneutuvuus.

Siksi lapset jaksavat leikkiä loputtomiin koska se tuottaa heille joka solun emotionaalista ja fyysistä täyttymystä.

Samoin emotionaalinen paneutuvuus on itsensä puhki ajamista – jos siitä puuttuu halu ja mielihyvä tehdä sitä.

Pitää siis olla myös emotionaalisen ja fyysisen paneutumattomuuden taukoja – niiden lataamisaikoja – jolloin on vaan – ja antaa sen missä on vain virrata aistikokemuksina ohi samalla kun ajatukset vaeltelevat vapaasti ja stressittömästi sinne tänne.

Siis – ihmisellä pitäisi olla asioita joihin he voivat paneutua joka solun emotionaalisuudella. Mutta myös fyysistä tekemistä jossa he voivat kokea sekä emotionaalista että fyysistä elämän maun täyttymystä – minulle sellaisia ovat vahvaääninen laulaminen ja metsässä tai saapuvan illan valojen, värien ja tuoksujen kaikkeudessa pyöräily antaessa niiden mielihyvän tuoton hyväillä kaikkia solujani samalla kun sopivasti fyysisesti ponnistellen pyöräilen eteenpäin.

Ja lisäksi tuohon elämän kokemisen tekemiseen voi liittyä joko haaste tai se voi olla täysin rutiiniakin – ihmisestä riippuen mikä häntä tyydyttää. Itse olen haasteen hakija voimakkaastikin mutta en täysin – olemisen kokemuksessa leijailukin käy.

Sanomattakin selvää on että yhteiskunnan pitää luoda ihmisille elämän kokemisen emotionaalisen ja fyysisen energian joka solun täyttymisen edellytyksiä.

Mutta se että ihmisellä on elämän täyskokemisen asioita on seikka jota pitää kunnioittaa tasaveroisesti mitään niistä hallinnollisesti syrjimättä jos ne ovat laillisia – koska ne kaikki ovat kokijoilleen elämää – täyttä vähintäänkin emotionaalista mutta sen ohella usein myös fyysistä joka solun täyden elämän kokemista.

Yhteiskunta joka ei tuota oikeutta perustuslain tasoisesti kunnioita – ei kunnioita ihmisen eikä minkään muunkaan elollisen elämää – aineettomien arvojen tasolla.

Elämän hyvän kokemisen ydin on siis täysin aineeton arvo.

Ja lopuksi – oli ihmisen elämäntilanne mikä tahansa – niin aina on edes mahdollisuuksia hyvän elämän maun emotionaaliseen kokemiseen. Ja ne riittävät ruokkimaan ihmistä aineettomien arvojen tasolla.

0
eerojuhani vaarala
Ruovesi

Vanha puheenvuorokonkari jotenkin peruutti tänne.

Taisi eksistentiaalifilosofi Sartre sanoa - maailmaa ei ole tehty nähtäväksi vaan muutettavaksi.

Picasso sanoi - säännönmukaisuudesta poikkeamisesta aukeaa variaatioiden valtakunta.

Näillä mennään.......

Kehittämälläni eettis-realismin aatteella - mitä enemmän asiassa on sekä etiikkaa että realismia, sitä parempi se on ratkaisuna - etiikan peruskallio on jokaiselle elolliselle hyvä elämänkaari muita tarpeettomasti vahingoittamatta

https://jussivaaralathoughts.blogspot.com/

Puoluekantani:
Kallistun vasemmalle kun pyyhin oikealla keskeltä, ja se mikä sieltä tulee muuttuu vähitellen vihertäväksi, puhun ruotsia huonosti, enkä huuhdo persettä merivedessä kuten Soini ja käyn harvoin kirkossa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu