Vyöhykkeiden EU – eikö Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Islannin pitäisi tässä tilanteessa rakentaa synergiayhteistyö
Vyöhykkeiden EU – eikö Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Islannin pitäisi tässä tilanteessa rakentaa monitahoinen synergiayhteistyö – talousvyöhyke
Työllisyyden, innovaatioiden, koulutuksen, kv markkinoinnin, opiskelija ja työntekijävaihdon, pankkisektorin, logistiikan, matkailun ja kulttuurin osalta.
Eli astuttava asetelmaan jossa maista muodostuu Pohjoismaiden talousyhteisö.
Pitäisi syntyä pohjoismainen veljeys. Ja sitä varten Suomessakin pitäisi satsata vahvasti ruotsinkielen asemaan.
Pohjoismaiden pitäisi nyt syvällisesti nämä asiat – että ne pääsisivät nykyisestä keskinäisestä kilpailutilanteestaan – keskinäiseen veljeyteen ja kumppanuuteen.
1. Kaikki Pohjoismaat on varakkaita
2. Niissä demokratian taso on korkeinta luokkaa maailmassa
3. Niiden kokonaisuus riittää oikein hyvin EU:n sisäiseksi markkina-alueeksi – kilpailematta EU:n kanssa – ja erittäin perustavanlaatuisen samankaltaisuuden vuoksi niillä on perusasioiden ristiriidattomuuden suhteen – vrt Lähi-Idän sekopäinen hajaannus – hyvät edellytykset tukea ja vahvistaa toisiaan protektoituvassa maailmassa.
4. Niillä on jo tiivistyvä puolustusyhteistyö jonka täytyy olla kasvavasti itsenäisempää Venäjän vuoksi
5. Ne ovat jo veljiä keskenään luontosuhteeltaan
Olisi äärimmäisen huono vaihtoehto että ne eivät niin tekisi.
Vastaavanlaisen talousyhteisöjen olisi suotavaa syntyä myös muilla alueilla EU:n sisällä kilpailematta EU:ta vastaan. Luonteva alue olisi mm Välimeren alueen maat Ranska, Espanja, Italia jne. Sielläkin on luontaisia veljeyden perusominaosuuksia Pohjoismaiden tapaan.
Eli nyt pitäisi osata EU:ssa olla taitava että EU voisi muodostua vyöhykeiksi – jo puolustuspoliittiseltakin kannalta. Siksi mm Moldovaa pitäisi nyt myös tukea sotilaallisesti. Osana sen vyöhykkeen eurooppalaista turvallisuutta.
Ja EU voisi sitten katsoa tukipolitiikkaansa niin – että mikä EU:n vyöhyke tarvitsisi minkäkinlaista tukea – ja EU:n sisällä sitä ei pitäisi ymmärtää keskinäiseksi kilpailuksi – vaan EU-vyöhykkeiden vahvistamiseksi – niin että EU paremmin vyöhykkeiden sisäisten mutta myös välisten synergioiden turvin pärjäisi paremmin Kiinan ja Yhdysvaltojen voimaa vastaan.
Korostan – pitää ymmärtää että EU:n vyöhykkeet eivät saa kilpailla keskenään vaan päinvastoin tukea toisiaan – siinä hyvässä yhteisyyden hengessä mikä EU:ssa vallitsee.
Vyöhykkeiden ei pidä alkaa syödä toisiaan.
EU:ssa on yhteistyö loistavalla mallilla – siitä pitää tehdä vyöhykesynergioiden kautta paljon suurempi ja kestävämpi voima kuin mikään rahamäärä.
Se on periaate joka kannattaa syvällisesti oivaltaa.
Nyt tarvitsee ajatella isommin, monimuotoisemmin ja dynaamisemmin kuin aiemmin.
Uutisvirtaa
Voiko Britannia lähteä tämmöiseen laivakauppaan Turkin kanssa – joka havittelee röyhkeästi aluevaltauksia Välimerellä
https://www.middleeasteye.net/news/turkey-uk-type-frigates-purchase-talks
Ilmoita asiaton viesti
Pohjoismaiden Hansaliitto, yli 25 miljoonaa kansalaista ja kaikki maat taloudellisesti menestyviä.
Saisi olisi varmasti kannatusta, oma hallinto ja jokaisella oma valuutta. Kuitenkin vahva taloudellinen ja maanpuolustuksellinen yhteistyö. Ilman valtavaa byrokratiaa ja keskushallinnon etäjohtamista ja sanelupolitikkaa norsunluutornista.
Muistaakseni Paavo Väyrynen taannoin ajoi pohjoismaiden yhteistyön syventämistä. Jäi vaan vaiheeseen ihan hyvä idea.
Ilmoita asiaton viesti
Kannatan ehdottomasti. Lisäksi Italia, Espanja,Portugali ja Kreikka voivat muodostaa oman liittouman. Voivat sitten painaa liiroja ja pesetoja ihan niin paljon kuin lystää, kunhan jättävät meidän vähäiset pennoset rauhaan.
Ilmoita asiaton viesti
Vähäiset pennoset….?
Ilmoita asiaton viesti
Just näin. Haepa netistä vaikkapa italialaisten ja suomalaisten perheiden varallisuus.
Ilmoita asiaton viesti
Pitäisi olla johdonmukainen ja puhua tuloerojen tasaamisesta kaikkialla, myös Suomessa. Tai tasaamista niin että köyhiä ei Suomessa ole ja että eläkkeitäkin nostetaan. Ainakin niille joilla ei ole omaisuutta paljoa.
Ilmoita asiaton viesti
Uutisvirtaa
Voihan tämmöisiäkin syitä olla olemassa Saksan haluttomuudelle lähettää taustelupanssareita Ukrainaan
Saksalaiset ehkä haluavat pitää kiinni merkeliläisestä linjasta talouden yhteistyön tie Venäjän demokratisoitumiseksi – eikä halua nähdä niin että Putinin hallinto on kelvoton enää mihinkään tässä maailmassa.
Saksalaisissa saattaa olla saitoja ihmisiä jotka ei halua luopua kalliista aseista.
Vastustus voi osalla saksalaisista johtua rasistisen suuntaisista asenteista ukrainalaisia kohtaan.
Tai Saksa ei millään halua pois Yhdysvaltojen kainalon turvasta ja ottaa johtavaa vastuuta turvallisuudessa. Että se haluaa pysyä kaikesta siitä erossa joka muistuttaa sotilasmahtia.
Saksa saattaa pitää brutaalia sotaa liian sivistymättömänä heidän tikullakaan koskea. Että se on vastenmielinen asia äärestä laitaan ettei siihen haluta osallistua mitenkään. Myöskin niin että toisen maailmansodan traumoja ei haluta millään lailla mennä mitenkään kohti. Onko siis Saksa tavallaan tullut yliallergiseksi sodalle. Mikä tietty on sinänsä ihan ok, mutta asia tulee silti mieleen kun ajattelee miten useat muut maat suhtautuu Ukrainan sotaan.
Jotain ihan toisenlaista Saksalla on suhtautumisessa asiaan. Ehkä sekin saattaa olla että pelätään natsihenkisyyden nousua Saksassa jos se ryhtyy kovin aktiivisesti sotaan mukaan.
Mutta kaiketi kaikkiaan Saksalla on selvästi talousyhteistyöuskoisempi suhde Venäjään. Ja kyvyttömyys hyväksyä sitä että ihan omasta syystään Putinin hallinnolla ei pahuudessaan tekojensa vuoksi ole muuta tulevaisuutta kuin sotaoikeus tai teloitus jos joku sen pääsee tekemään.
Ehkä Ukrainan sota on vaikea asia Saksalle kun se joutuu Putinissa kohtaamaan sen pahan mikä sillä oli itsellään Hitlerissä. Eikä tämä ole syytös eikä haavojen aukaisupyrkimys. Vaan koko teksti on vain yritys hahmottaa miksi Saksa on niin vastentahtoinen koko asiaan. Kai se vastentahtoisuus pitää sallia. Vai pitääkö.
Ilmoita asiaton viesti