Yhteiskunnan näkymättömät normit jotka ei salli ihmisten olla oma itsensä julkisessa tilassa.
Suomi on huomaamattomalla tavallaan voimakkaasti identiteettiestoiseksi kasvanut ja jopa identiteettikielteinen. Koulukiusaamisenkin ytimessä on identiteettikielteisyys.
Että olet oma itsesi kuuluu kotiin – mutta ei julkiseen tilaan.
Yhteiskunnan näkymättömät normit jotka ei salli ihmisten olla oma itsensä julkisessa tilassa.
Tilanne.
Sorsapuisto Tampereella. Menemme karaokeystäväni kanssa puistonpenkille ja alamme laulaa karaokea.
Ihmisiä kävelee, lenkkeilee, taluttaa koiria ohitsemme ja tietysti ihmiset istuvat myös puistonpenkeillä.
Näkymättömien normien mukaan nuo yllä mainitut ovat puistossa olemisen normeja – mutta ei karaoken laulaminen. Sitä ei ääneen sanota mutta julkisessa tilassa on näkymättömät julkilausumattomat normit mitä siellä saa tehdä.
Mutta nyt voimme astua kysymyksenasettelussa syvemmälle tasolle – sillä kun karaoken laulaminen on hyvin henkilökohtainen asia – ja sitä kautta toimme karaoken kautta oman itsemme julkiseen tilaan – olimme oma itsemme julkisessa tilassa normeista poikkeavalla erilaisella tavalla Tampereen Sorsapuistossa.
Niin kysymykset kuuluu – kuinka paljon julkisessa tilassa saa olla oma itsensä – kuinka paljon julkisen tilan julkilausutut tai julkilaisumattomat normit estää sen – ja kuinka tuhoisaa se on julkisen tilan haluttavuudelle jos normit säätää ettet saa olla oma itsesi – myös niin ettei muut ihmiset siitä häiriinny tai häiritse sitä.
Kysymys kuuluu myös olemmeko ajaneet julkisen tilan normeilla ihmiset tilanteeseen että vain kotona he saavat olla oma itsensä mutta julkisessa tilassa sitä paheksutaan.
Suomi on ajanut itsensä sellaisella hyvin ahtaaseen identiteettikielteiseen tilaan.
Edelleen kysymys kuuluu kuinka kiinnostava sosiaalisesti on julkinen tila jossa ihminen ei saa olla itsensä verrattuna tilaan jossa saa. Vetovoimaero on hirmuinen.
Onko edellä sanottuun viitaten tilanne se – että Suomi on siinä mielessä identiteettikielteinen – lue: sosiaalisesti oikein tylsä paikka – että julkisen tilan sosiaaliset normit estää henkisesti ihmistä olemasta oma itsensä. Kahvilassa juodaan kahvia ja jutellaan – mutta ei siellä vedetä sakkilautaa tai korttipakkaa taskusta ja ruveta naapuripöydässä istuvan kanssa pelaamaan jos hän haluaa.
Minusta siis Suomi on huomaamattomalla tavallaan voimakkaasti identiteettiestoiseksi kasvanut ja jopa identiteettikielteinen. Koulukiusaamisenkin ytimessä on identiteettikielteisyys.
Että olet oma itsesi kuuluu kotiin – mutta ei julkiseen tilaan.
No niin – kysymyksenasettelu on nyt suurpiirteisesti esitetty.
Kaikissa maissa ja kulttuureissa on julkisen tilan ja privaattitilan erilainen ”normisäännöstö” olemassa. Ei Suomi ole siinä poikkeus. Kaikkein eniten mielestäni julkiset normit rajoittavat kansalaisten elämää Japanin suurissa kaupungeissa. Ensi fiilis on, että ne ovat täyteen pakattuja roboteilla.
Toisesta päästä on sitten USA, jossa nimenomaan suurissa kaupungeissa normisto on äärimmäisen väljää. Voit hyvin laulaa karaokea New Yorkin keskuspuistossa ilman arastelua, jos haluat.
Sosiaalisesta kontaktista tuntemattomien kanssa muistan erään hissimatkan Atlantassa hotellissa, jolloin väistämättä tuli mieleen miten suuri ero on Suomen kanssa. Astuin aulakerroksessa yksin hissiin ja painoin viidenteen kerrokseen. Toisesta kerroksesta tuli kyytiin keski-ikäinen mies, joka astahti reippaasti sisään ja minua suoraan silmiin katsoen lausui kovalla äänellä: ”How are you Sir!”. Seuraavasta kerroksesta tuli pari uutta henkilöä, jolloin sukeutui herjan heitto siitä,kuka jää kaikkien ovimieheksi. Kun neljännessä kerroksessa yksi matkustajista halusi ulos, niin oven vieressä seissyt henkilö ojensi kätensä ja kysyi: ”Where is my tip?” Suomessa tuokin minuutti elämstä olisi tapahtunut syvän hiljaisuuden vallitessa jokaisen pälyillessä kenkiensä kärkiin.
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä. Mutta en väittänyt että Suomi on poikkeus. Saatoin vain kirjoittaa sillä varmuudella asiasta Suomessa kuin suomalaisena voin – sillä varauksella että avaukseni että yhteiskunnan julkisten tilojen normit estää ihmistä olemasta oma itsensä eli julkiset tilat ovat identiteettiä ja sen vapautta kohtaan kielteisiä – on rohkea väite. Eikä vähiten sen vuoksi ettei tuo itsenä olemisen kielteinen normi ole tietenkään itse julkisessa tilassa – vaan ihmisten ja yhteiskunnan korvien välissä oikeinkin huomaamattomana.
Ilmoita asiaton viesti
En tarkoittanutkaan kyseenalaistaa viestiäsi, vaan tuoda siihen hiukan lisää ulottuvuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, kiitos, ymmärsin sen.
Reagoin vain siihen hyvin tavanomaisen ongelmien torjunnan tavan mahdollisuuteen kommentissasi – että vetoamalla ulkomailla oleviin asioihin mitätöidään oman maan mikä tahansa ongelma.
Ilmoita asiaton viesti
Ja tietty ongelman esittäjä samantien.
Ilmoita asiaton viesti