Ylen MOT kohdistaa kritiikkinsä väärään kohteeseen eli yritysten pyrkimykseen kompensoida päästöjään

Ylen MOT kohdistaa kritiikkinsä väärään kohteeseen eli yritysten pyrkimykseen kompensoida päästöjään – eikä tavoita periaatetasoja

Se toki on kyseenalaista että yritykset ostaa hyvän omantunnon ympäristön pilaamisesta. Koska ympäristöä ei saisi pilata mistään hinnasta.

Jos yritys pilaa ympäristöä ja tekee sillä rahaa niin se pitää vain yksinkertaisesti lopettaa – sillä periaatteen pitää olla – että ympäristön pilaamisella ei saisi ansaita yhtään euroa kenenkään.

Siinä mielessä kompensaatiokauppa on ihmiskunnan itsepetosta. Ostolupa pilata ympäristöä kuten tähänkin saakka.

Eli ei pidä olla niin että yritys pilaa ympäristöä ansaiten sillä ja ostaa kompensaationa

Mutta MOT-ohjelma luo nyt julkisen somekansan käyttöön helpon ympäristötuhoisan sloganin – tämäkin kompensaation keino on turhaa.

Eikä MOT analysoi asiaa niin pitkälle kuin minä tässä teen.

Että kompensaatio on ihmiskunnan itsepetosta sen suhteen että taloutta pyöritetään ympäristön pilaamisen kautta. Jota siis ei saa tapahtua.

Mutta samalla MOT heittää ainakin osittain aiheettoman eettisen syytöksen kompensoiville yrityksille sillä niistä suuri osa aidosti yrittää parhaansa mutta ei näe asian itsepetoksellista falskiutta.

Samalla MOT siirtää noiden eettisyyteen pyrkivien mutta realisminaivien yritysten syyksi että on ihmisiä ja tahoja jotka ovat kompensaatioketjussa epäeettisiä – eikä se ole yritysten vika jotka ei mitenkään kykene kontrolloimaan ihmisten ja organisaatioiden toimia kompensaatioketjussa.

Näin ollen MOT ohjelmaa jääkin somepopulismin tasolle kun ei analysoi eettisyyttä perusteellisesti ja julkituoden – vaan lipoo vain ihmisten emotionaalista epäanalyyttistä kielteisyyttä ympäristöasioihin. Eli ohjelma on perustavanlaatuisesti auttamattoman epäanalyyttisen asenteellinen vaikka esittää sinänsä hyviä tuloksia mitä on selvittänyt.

Mutta asian eettinen analyysi jää pahasti puolitiehen – ollen sellaisena hyvä esimerkki siitä kun asioita ei mietitä perälautaan saakka.

Niin kuin minä tässä teen avoimesti ainakin periaatteellistsn kysymyksenasettelujen suhteen.

Periaate – mikä tahansa tutkimus tai projekti jää puolitiehen – jos se ei hyvästä tutkimus- tai muusta työstä huolimatta nouse periaate- ja asian dynamiikkojen hahmottamisen tasolle.

Mediahan ei tätä yleisesti osaa ollenkaan.

Sille riittää että se saa ihmisissä asennekuohun aikaan ja jättää heidät neuvottomuuden tilaan että entä sitten, mitä pitäisi tehdä. Ja näin aina median kanssa.

https://yle.fi/uutiset/74-20001276

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu