Ylituotetusta musiikista – voiko puhua myös ylituotetusta hallinnosta ja lainsäädännöstä

Minusta sen löytää nykymusiikista sellaisista äänityksistä, joissa on liikaa taustaääniä, jotka nousevat niin runsaiksi, että ne hävittävät solistin äänen ainakin nyanssien kannalta kokonaan. Laulaminen onkin niissä yksitotista jollottamista tasapaksun äänivyöryn sisällä.

Lisäksi ylituotetun musiikin tunnistaa siitä, että se on yhtä ja samaa äänten huminaa alusta loppuun eikä eroa siltä kannalta millään tavalla muusta ylituotetun musiikin huminasta.

Tuota ylituotettua äänihuminaa me saamme kuulla yhä enemmän kaikilta kanavilta, mutta miksi ylituotettua äänihuminaa tuotetaan?

Siihen on kaksi musiikillista syytä sen lisäksi, että musiikkihumina on itse asiassa nykyisin ihmisten tajuntaa tainnuttavaa kaupallista musakkia – eli musiikkia, joka onkin tarkoitettu taustamusiikiksi.

Nuo kaksi musiikillista syytä ovat:

1. Ylituotettuun äänihuminaan saadaan upotettua ja piilotettua vaikka kuinka surkeita laulajia, joiden kaikki heikkoudet huutaisivat itsensä julki, jos äänimaailmaa olisi niin pelkistetyn niukka, kuten vanhoissa levytyksissä. Etenkin 50- ja 60-luvuilla solistin oli oikeasti osattava, koska niukka ja vähäeleinen äänitausta ei anna mitään puutteita anteeksi. Ylituotannolla siis pidetään piilossa surkeita laulajia, jotka ovat kyllä muuten kauniita ja itsetuntoisia eli sopivia musiikkiteollisuuden brändeiksi.

2. Toiseksi, ylituotettu musiikki piilottaa huminaansa sen, että nykyisin melodiat ovat aivan surkeita eikä niiden tarvitse kummoisia ollakaan, kun jyrätään ylituotetulla äänimassalla ihmisten tietoisuuden yli ja tartutetaan siihen kaikenlaisia ulkokohtaisia tekijöitä, kuten ulkonäkö jne.

Paljon, ellei kaikki on jo silloin menetetty, kun melodia ja kunnon osaavat solistit katoavat musiikista. Niinpä minun valintani ainakin on pitää radio kiinni, koska sieltä tulee ylituotettua epämusiikillista äänimassaa.

Sen sijaan 50- ja 60-lukujen musiikki on mieleen ja joku osa 70-luvun musiikista.

JUSSI VAARALA

0
eerojuhani vaarala
Ruovesi

Vanha puheenvuorokonkari jotenkin peruutti tänne.

Taisi eksistentiaalifilosofi Sartre sanoa - maailmaa ei ole tehty nähtäväksi vaan muutettavaksi.

Picasso sanoi - säännönmukaisuudesta poikkeamisesta aukeaa variaatioiden valtakunta.

Näillä mennään.......

Kehittämälläni eettis-realismin aatteella - mitä enemmän asiassa on sekä etiikkaa että realismia, sitä parempi se on ratkaisuna - etiikan peruskallio on jokaiselle elolliselle hyvä elämänkaari muita tarpeettomasti vahingoittamatta

https://jussivaaralathoughts.blogspot.com/

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu