Viimeinen joulu.
Äiti vietti syntymäpäiväänsä syyskuussa. Hän täytti 90v. vaatimattomassa asunnossaan, mihin järjestettiin kunnon juhlat. Sukulaiset ja ystävät tulivat kaukaa ja läheltä. Äitiä rakastettiin hänet tuntevien piireissä, niin me pojatkin. Äiti ei olisi juhlia halunnut pitää, siitä oli stressiä hänelle.
Äiti eli pitkän elämänsä Myrskylästä Helsinkiin suomen murroskausien kautta. Iloinen ja vaarallinen -30-luku ja sotavuodet sortuvissa kerrostaloissa omakohtaisesti. Iloisena ja positiivisena ihmisenä hän nai työläisen, joka ei uskonut, rintamalla oltuaan Neuvostoliittoon, eikä Jumalaan. Naimakaupat syntyivät, vaikka morsiammen äidin vaatimus oli kirkkoon liittyminen.
Pari lasta syntyi kovan yrityksen jälkeen -.50 ja -60-luvuilla. Siitä suuri kiitos. Isä työläisenä ja vähän aikaa yrittäjänä, äiti kotiäitinänä. Siihen aikaan työläisen vaimokin pystyi olemaan kotona, tasa-arvoa, tai sen puutetta ei vielä tunnistettu laajasti yhteiskunnallisena ongelmana.
Kello lähenee. On vain muutama minuutti siihen kun äitinini kuoli käsivarsilleni v. 2008. Hän oli meillä viettämässä Jouluaattoa, oli väsynyt ja entistäkin voipuneempi, mutta halusi kotiin. Tilasin taksin, lähdin mukaan. Lähes kotiovella hän kuoli taksissa viereeni. Hieno taksikuski tilasi elvytyksen Meilahteen ja se tehtiinkin auton vieressä välittömästi. Lopputulos oli ennalta arvattava.
Kiitos Äiti jouluista ja elämästäsi.
Eero, kaunis kirjoitus äitisi muistolle!
Oma äitini on syntynyt 1.1.1930 ja seuraavan kerran täyttää jo 91 vuotta. En edes halua ajatella sitä tuskaa, mitä tulen vielä tuntemaan. Oikein hyvää joulua sinulle!<3
Ilmoita asiaton viesti
Yeah,
Ilmoita asiaton viesti
Isäni on Petsamosta lähtöisin ja syntynyt 1932. Sota ajoi heidän perheensä lopulta Rantsilan Sipolankylään, jossa äitini oli syntynyt ja siellä he tutustuivat. Joskus siis sotakin voi tehdä jotakin hyvää, tai ainakin uskon niin.
Isäni kuoli 2012, eli ehti täyttää 80 vuotta. Muistan kun olin kuullut, että isäni oli mennyt pois, niin seuraavana aamuna heräsin omaan itkuuni. Rakkaus on niin voimakas tunne.
Ilmoita asiaton viesti
Hieno kirjoitus. Ja sopii hyvin jouluun, vaikka ei olisi tapahtunut jouluna.
Mielestäni joulu on aika, jolloin pitää muistella lapsuutta ja heitä, jotka piti meistä huolta, pitää muistella lämmöllä. Vaikka en uskovainen olekaan, niin voihan se lämmin viesti mennä jotain kautta perille.
Henry
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Henry. Isänikin nimi oli oli Henry. Hänen toinen nimensä oli Osvald. Siitä tuli joskus kuittailua.
Ilmoita asiaton viesti
Minunkin isän toinen nimi oli Osvald.
Henry
Ilmoita asiaton viesti
Kappas? Muotinimiä?
Ilmoita asiaton viesti
Äitisuhteita on erilaisia. Muokattu by meikä
Ilmoita asiaton viesti
Kimmo,
Entä jos kuoletkin itse ennen omaa äitiäsi, luuletko ja/tai toivotko, että äitisi tulisi hautajaisiisi ?
Ilmoita asiaton viesti
Pekka, minäkin tiedän että Kimmolle on se ja sama tulisiko hänen äitinsä hänen hautajaisiinsa, vaikka en miestä tunnekaan.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan samantekevää.
Ilmoita asiaton viesti
Äiti-lapsisuhteet eivät ole maailman helpoin asia, joten ymmärrän hyvin Kimmon kannan. Olosuhteet kuitenkin muuttuvat, joten vuoden päästä tilanne voi olla toinen.
Ilmoita asiaton viesti
Äitini on saanut elää jo 90-vuotiaaksi eli kyllä hänellä ikää on.
Ilmoita asiaton viesti
Iän puolesta voi hyvinkin olla mahdollista, että tilanne on vuoden päästä toisin, mutta kukaan ei kuitenkaan tiedä, kuka ensimmäiseksi lähtee.
Ilmoita asiaton viesti
Olenhan jo meinannut kuolla 26-vuotiaana eli totta turiset Ritva.
Oleellista ei lopulta olekaan, että miten pitkään elää, vaan se miten elää.
Ilmoita asiaton viesti
Paras lukemani Pyykkölän kirjoitus. Tuon hänen kertomansa sukupolven naiset olivat etujoukoissa jälleenrakentamassa Suomea sotien jälkeen. Kasvattivat lapsensa nurkumatta ja niin, että meidän lasten elämä olisi parempi kuin heidän omansa. Useimmissa tapauksissa näin on ollutkin, ja me seuraava sukupolvi olemme saaneet elää heihin verrattuna varsin helppoa ja yltäkylläistä elämää.
Noista rakentajaäideistä sen sijaan liian moni asuu viimeiset vuotensa unohdettuna hoivakodeissa ja palvelutaloissa. Kiittämättömyys on maailman palkka.
Ilmoita asiaton viesti