Viimeinen joulu.

Äiti vietti syntymäpäiväänsä syyskuussa. Hän täytti 90v. vaatimattomassa asunnossaan, mihin järjestettiin kunnon juhlat. Sukulaiset ja ystävät tulivat kaukaa ja läheltä. Äitiä rakastettiin hänet tuntevien piireissä, niin me pojatkin. Äiti ei olisi juhlia halunnut pitää, siitä oli stressiä hänelle.

Äiti eli pitkän elämänsä Myrskylästä Helsinkiin suomen murroskausien kautta. Iloinen ja vaarallinen -30-luku ja sotavuodet sortuvissa kerrostaloissa omakohtaisesti. Iloisena ja positiivisena ihmisenä hän nai työläisen, joka ei uskonut, rintamalla oltuaan Neuvostoliittoon, eikä Jumalaan. Naimakaupat syntyivät, vaikka morsiammen äidin vaatimus oli kirkkoon liittyminen.

Pari lasta syntyi kovan yrityksen jälkeen -.50 ja -60-luvuilla. Siitä suuri kiitos. Isä työläisenä ja vähän aikaa yrittäjänä, äiti kotiäitinänä. Siihen aikaan työläisen vaimokin pystyi olemaan kotona, tasa-arvoa, tai sen puutetta ei vielä tunnistettu laajasti yhteiskunnallisena ongelmana.

Kello lähenee. On vain muutama minuutti siihen kun äitinini kuoli käsivarsilleni v. 2008. Hän oli meillä viettämässä Jouluaattoa, oli väsynyt ja entistäkin voipuneempi, mutta halusi kotiin. Tilasin taksin, lähdin mukaan. Lähes kotiovella hän kuoli taksissa viereeni. Hieno taksikuski tilasi elvytyksen Meilahteen ja se tehtiinkin auton vieressä välittömästi. Lopputulos oli ennalta arvattava.

Kiitos Äiti jouluista ja elämästäsi.

EeroPyykkl

Tuore eläkeläinen, työvuosia 49+, - pakollinen asevelvollisuus. Omakotitalon tj. Hallituksen valvonnassa. Silti Stadin Kundi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu