SDP – Demokratian edistäjä vai jarruttaja?

Viime kevään eduskuntavaalit
antoivat vakavan viestin vanhoille eduskuntapuolueille. Ei niinkään sitä, että
politiikkaa pitäisi kaikilta osin korjata perussuomalaisemmille linjoille, vaan
siitä, että merkittävä osa kansalaisista on menettänyt luottamuksensa
nykyisenkaltaiseen edustukselliseen demokratiaan ja vaikutusmahdollisuuksiinsa.
Perussuomalaisen puolueen näkemykset demokratiasta korostavat kansan
mielipiteen merkitystä puolueen linjan muodostamisessa ja näin vetoavat
äänestäjiin, jotka ovat pettyneet konsensuspolitiikkaan ja kompromisseihin.

 

Viesti on erityisen vakava
SDP:lle, joka on historiallisesti taistellut kansanvallan ja pienen kansalaisen
vaikutusmahdollisuuksien puolesta: vaatinut yleistä ja yhtäläistä
vaalikelpoisuutta, edistänyt kuntien itsehallintoa ja taistellut työntekijöiden
neuvotteluaseman parantamiseksi työolosuhteista päätettäessä. Kuitenkin,
muututtuaan kansanliikepuolueesta yleispuolueeksi SDP on menettänyt
kansalaisten luottamuksen siihen, että puolueen demokraattista ohjausta eri
elimissä edustavat puhuisivat suomalaisen töitä tekevän ihmisen äänellä.
Paremminkin heidät nähdään osana poliittista rälssiä joka ajaa korkeintaan
ay-liikkeen ja sen rasvanahkaisimman eliitin etua. Tarvitsemme siis entistä
suorempia mahdollisuuksia ottaa osaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.

 

Pelkkien mielipidegallupien
pohjalta politiikan tekeminen on kuitenkin vaarallista, sillä useinkin
ihmisillä on vahvoja mielipiteitä siitä, mihin suuntaan asioita pitäisi saada
ja millä keinoin, muttei riittävästi tietoa siitä, päästäänkö näillä keinoilla
tuohon lopputulokseen. Tämä vaara piilee myös suorissa kansanäänestyksissä,
joissa usein äänestetään enemmän tunteen kuin tiedon varassa. Esimerkiksi
Kaliforniassa kansalaisaloitteet ovat johtaneet ”don’t tax, still spend”
–politiikkaan, jossa äänestäjät vastustavat kaikkia veronkorotuksia ja vaativat
olemassa olevien verojen alentamista, mutta samaan aikaan sysäävät osavaltiolle
yhä uusia menovelvoitteita. Seurauksena osavaltion päättäjien on pakko ottaa
jatkuvasti lisää lainaa ja Kreikan tie uhkaa. Onneksi Kalifornian
kansantalouden pohja on kuitenkin terveempi ja katastrofi on toistaiseksi
vältetty.

 

Onko suora demokratia siis
tuomittu demareiden mielestä tuhoon, koska äänestäjät nyt vain ovat niin
silmittömän tyhmiä ja oikeastaan sosiaalitätien holhouksen tarpeessa? Ainakaan
itse en näin ajattele. Kansanäänestykset ovat kuitenkin vain yksi osa suoraa
demokratiaa, jos kohta hyvin tärkeä sellainen. Ilman kansalaisten jatkuvaan
aktiivisuuteen ja osallistumiseen perustuvia käytäntöjä ne eivät kuitenkaan
saavuta perimmäistä tarkoitustaan. Pahimmillaan ne mahdollistavat
helponkuuloisilla ja lyhytnäköisillä ratkaisuilla äänestäjiä kosiskelevien
”kansanjohtajien” valtaanpääsyn, jollaisia ovat ulkomailla olleet muun muassa
Hugo Chavez ja tämän hengenheimolaiset.

 

Miten sitten lisätä kansalaisten
aktiivisuutta ja osallistumista? Ensimmäinen askel, joka tähän suuntaan on
otettava, on sen tiedostaminen, ettei osallistumiseen perustuvaa demokratiaa
voida rakentaa ylhäältäpäin. Poliitikot voivat helpottaa olemassa oleviin
toimielimiin, kuten lautakuntiin, osallistumista, parantaa tiedottamista ja
etsiä sille uusia kanavia, perustaa kansalaisraateja keskustelemaan poliittisista kysymyksistä, tukea
kansalaisaloitteita ja järjestää kansanäänestyksiä, jotta kansalaiset saisivat
tarvitsemansa tiedon siitä, mistä ollaan päättämässä ja kykenisivät tekemään
niistä päätöksiä, jotka tulisivat poliitikkojen tietoon. Voimme velvoittaa
poliitikot noudattamaan näitä päätöksiä. Emme kuitenkaan voi pakottaa ihmisiä
kiinnostumaan ja osallistumaan. Siksi yhteiskunnan tehtävän tulisikin olla
ennen kaikkea kansalaisten oman järjestäytymisen tukija ja mahdollistaja.

 

Miten SDP voisi sitten edistää
uudenlaisia demokratian muotoja ja luoda kansalaisten silmissä nahkansa
konservatiivisesta kabinettipuolueesta moderniksi kansanliikkeeksi? Nähdäkseni
on tehtävä ensisijaisesti kaksi asiaa: demokratisoitava puolueen käytäntöjä ja
osallistuttava ihmisten arkeen. Puolueen byrokratiaa on kevennettävä ja
epämuodollisia tapaamisia ja yhdessäoloa lisättävä. Tässä yhteydessä on
lisättävä toimintaa varsinaisten vaalien ulkopuolella siten, että järjestetään
talkoita ja tapahtumia, ylläpidetään debattiklubeja ja mahdollistetaan
toiminnasta kiinnostuneille monipuolinen vaikuttaminen omassa elinympäristössä
liikkeen kautta.

 

Historia velvoittaa SDP:n olemaan suoran
demokratian kehittämisen eturintamassa ja kieltää sitä pelkäämästä muutosta ja
edistystä. Jatkuva eteenpäin meneminen on ainoa tie kohti sosialidemokraattien
historiallisia päämääriä: kansalaisten tasaveroisia vaikutusmahdollisuuksia ja
hyvinvoinnin jakautumista ihmisten tarpeiden ja henkilökohtaisen kyvykkyyden,
ei esimerkiksi syntyperän tai sosioekonomisen ryhmän perusteella.

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu