Kreikkalaisia ratkaisuja kreikkalaisiin ongelmiin

Taakse jäänyt lomakohteeni
näyttäisi saaneen nyt toimintakykyisen hallituksen. Olen vilpittömästi iloinen
täkäläisten puolesta. En niinkään siksi että kiihkeästi kannattaisin Kreikan
säästö- ja velkaohjelmaa, vaan siksi että kreikkalaiset ovat nyt tehneet ratkaisun
siitä, millä linjalla politiikkaa viedään eteenpäin. Olisin yhtä lailla ollut
valmis tukemaan Syrizankin johtamaa hallitusta, vaikka olen vielä enemmän
skeptinen sen linjaa kohtaan: miten voidaan pysyä eurossa ja sanoa ei
säästöille?

 

Se mikä Kreikan ohjelmassa mättää
eniten on se, että se on pelkkää vyönkiristystä, vaikka maan taloudelliset
ongelmat johtuvat pikemminkin maan poliittisista ja kulttuurisista perinteistä.
Jos syviin rakenteisiin ei puututa, pinnallinen säästöpolitiikka ainoastaan kurjistaa
tavallisen kreikkalaisen elämää ja nostaa tässä raivoa saksalaisia, suomalaisia
ja EU:ta kohtaan. Sinänsä nykyinen säästöohjelma toimii kyllä kannustimena
rakenteiden muuttamiseen, mutta sen tiukka aikataulu ajaa pikemmin käyttämään
juustohöylää veronmaksajien selkänahkaan kuin laatimaan pitkäaikaisia
tehostamis- ja kehittämisohjelmia.

 

Ne, jotka katsovat kreikkalaisten
ansainneen karun kohtelunsa äänestämällä vastuuttomia ja populistisia puolueita
valtaan, tulisi kohdistaa syytöksensä pikemminkin PASOKiin ja Nia Demokratiaan.
Äänestäjän ei voida olettaa ymmärtävän kokonaiskuvaa, varsinkaan jos kaikki
puolueet harrastavat kilvan yhteisen kakun jakamista kiinnittämättä huomiota
siihen kuka sen leipoo ja mistä raaka-aineista. Yksiä perussuomalaisia ja näiden
populistista talouspolitiikkaa voidaan vielä vastustaa järkiargumentein, mutta
jos suurin osa puolueista lähtee käyttämään julkista rahaa kaikkeen
mahdolliseen haaskaukseen, niin siinä ei mikään järki auta. Suomessa
tällaisesta lienee varoittavana esimerkkinä koko politiikkansa ympäri heittänyt
Keskusta, jonka tosin sopii toivoa palaavan älyllisesti rehellisille linjoille
sikäli mikäli puolue vielä hallitusvastuuseen päätyy. Tosin nykyisin pelkona on
pikemminkin liiallinen säästämisvimma, jolla tuhotaan kasvun edellytykset
leikkaamalla koulutuksesta, edistämällä syrjäytymistä ja vähentämällä
markkinoille julkiselta puolelta virtaavaa rahaa ja tilauksia, aivan kuin lama
ei olisi niitä jo itsessään tarpeeksi leikannut.

 

Toivoa vain sopii, että jatkossa tiukan
paikan tullen kreikkalaiset eivät lankea halpaan populismiin, vaan vaativat
jatkossa poliitikoiltaan rehellisyyttä, silloinkin kun ääneen lausuttu totuus
ei ole kansalaisten kannalta miellyttävin. Tässä tulee mielestäni olla myös
EU:n mukana tukemassa ja patistamassa Kreikan päättäviä tahoja tekemään oikeita
ratkaisuja, eikä pelkästään vaatimuksia esittäen, vaan myös muunlaista tukea
antaen. Kuitenkin täytyy muistaa, ettei Saksan tai Suomen malli ole sellaisenaan toteutettavissa Kreikkaan, vaan ratkaisujen ja päätösten on lähdettävä kreikkalaisista itsestään.

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu