Maahanmuuttopolitiikkaa järjen ehdoilla

Maahanmuuttopolitiikasta väittely
on muodostunut blogosfäärin suosituimmaksi kiistakapulaksi. Mokuttajan ja
rasistin leimakirveet lentelevät, eikä tunteenpalon vallassa olevien
öyhöttäjien välissä kukaan pysähdy juurikaan arvioimaan kummankaan osapuolen
argumentteja maltilla. Päänatsiksi ja rasismin ylipapiksi korotettu Jussi
Halla-aho on toisinaan käyttänyt varsin karkeaa kieltä ja esittänyt älyllisesti
epärehellisiä argumentteja. Tästä huolimatta häntä on kuitenkin pidettävä
yhtenä analyyttisimmista ja kiihkottomimmista keskustelijoista, olkoonkin
kilpailevan puolueen kansanedustaja.

Keskustelussa on usein puhuttu
maahanmuuttopolitiikan virheistä, joihin joidenkin mielestä lukeutuu se, ettei
tulijoiden ”kotouttamiseen” ole panostettu riittävästi, käytännössä siis
annettu heti yhteiskunnan puolelta täyttä elatusta ja työpaikkaa. Toisten
mielestä taas etenkin muslimien ja afrikkalaisten päästäminen Eurooppaan on
ylipäätään virhe. Maltillisemmat maahanmuuttokriitikot ovat puhuneet ennen
kaikkea humanitäärisen maahanmuuton aiheuttamasta taloudellisesta rasituksesta
ja yhteiskunnallisista haitoista, jotka eivät heidän mielestään ole
kohtuullisessa suhteessa siihen, kuinka paljon tällainen maahanmuutto
todellisuudessa auttaa siihen johtaneiden ongelmien ratkaisemisessa.

 

Mikä on pielessä ja miten se
korjataan?

On ikävää, että keskustelussa
ovat asettuneet vastakkain herra Halla-ahonkin usein viljelemä nationalistinen,
ikuisiin kansallisuusrajoihin ja 1800-lukulaiseen kansanluonne –ajatteluun
perustuva maahanmuuttokritiikki, joka kuitenkin usein onnistuu löytämään
nykyisestä maahanmuuttojargonista ja politiikasta ihan aitoja epäkohtia ja
absurdiuksia, sekä toisaalta sellainen positiivinen maailmankansalaisuus,
humanismi ja auttamisenhalu, joka kiihkeydessään ja idealismissaan unohtaa
realiteetit ja suhtautuu suorastaan vihamielisesti kaikkeen hyöty-haitta
-analyysiin, mikä koskee humanitäärisiä kysymyksiä.

Kuitenkin meidän tulisi voida
samaan aikaan olla solidaarisia ja halukkaita ratkaisemaan maailman
epäoikeudenmukaisuudesta johtuvia ongelmia, mutta myös tarkastella
kiihkottomasti erilaisten ratkaisumallien kokonaisvaikutuksia ja arvioida
erilaisten taloudellisten olosuhteitten, koulutusasteen, kulttuurin ja uskonnon
vaikutuksia ihmisiin. Köyhyys ja sorto eivät ylevöitä tai tee uhristaan
parempaa ihmistä. Sen aikani hanttihommia koulupudokkaiden, moniongelmaisista
perheistä tulleiden ja taparikollisten kanssa samalla työmaalla työskennelleenä
tiedän ja sen tietää jokainen sosialisti, joka ei ole kadottanut yhteyttään
yhteiskunnan vähäosaisiin.

Tämä ei tarkoita että meidän
tulisi hyväksyä tai sietää väärintekoa, vaan niihin syyllistyvien tulee kantaa
vastuunsa. Samalla on kuitenkin tiedostettava, että mikäli emme ole halukkaita
tukemaan positiivista kehitystä ja auttamaan näitä ihmisiä, eivät he koskaan
voi nousta kurjuudestaan. Olisi länsimaidenkin etu jos kehitysmaissa rehottava
korruptio ja rikollisuus saataisiin suitsittua ja kyseiset maat alkaisivat
kehittyä taloudellisesti ja poliittisesti tasavertaiseen kumppanuuteen
länsimaiden kanssa.

 

Uhri-sortaja –asetelma on
vahingollinen

Juuri järkiperäisen analyysin ja
siitä vedettyjen johtopäätösten mukaisten toimien puutteen vuoksi
humanitäärisestä ja nimenomaan humanitäärisestä maahanmuutosta on tullut
EU-alueella ongelma. Humanitääristä maahanmuuttoa ei ole ajateltu lainkaan
globaalien ongelmien ratkaisukeinona tai arvioitu sellaisilla perusteilla, vaan
se on ajateltu puhtaasti moraalisena tekona, länsimaalaisten velanmaksuna
niille ”jaloille alkuasukkaille” joita he ovat imperialismillaan sortaneet.
Monien monikulttuurisuutta kannattavien humanistien näkemystä tuntuu sumentavan
ajatus esiagraarisessa harmoniassa toistensa ja ympäristönsä kanssa eläneistä
alkuperäiskansoista, joiden auvoisen ja rauhaisan elämän eurooppalaiset
pilasivat vallatessaan heidän maansa.

Tällainen näkemys on paitsi
väärä, myös rasistinen. Kuten feministiaktivistit meitä säännöllisesti
muistuttavat, on aivan yhtä sortavaa kieltää joltakulta huonot ominaisuudet ja
heikkoudet kuin on kieltää tältä hyveet ja älykkyys, kuten rasistit tekivät
ei-eurooppalaisille 1600-luvun lopulta alkaen. Vain jos ihmiset saavat
tasapuolisesti kohdata omat heikkoutensa ja vahvuutensa voi syntyä realistinen omakuva
ja kyky positiiviseen kehitykseen. Pahinta käänteisrasismissa on, että tämä
asenne on johtanut siihen, että kaikkiin maahanmuuton ongelmiin on etsitty
syitä vastaanottajayhteiskunnasta ja koko maahanmuuttoprosessin
instrumentaalinen puoli on hylätty.

 

Rationaalinen politiikka
johtaa tuloksiin

Maahanmuutossa pitäisi ottaa
huomioon ensisijaisesti tasa-arvo ja muuton yleishyödylliset vaikutukset, sekä
positiiviset että negatiiviset. Tasa-arvo tarkoittaa sitä, että jos
turvapaikka, oleskelulupa toissijaisen suojelutarpeen perusteella, tilapäinen
oleskelulupa tai muu lupa oleskella maassa myönnetään, on sen oltava
myönnettävissä kaikille vastaavassa
tilanteessa oleville hakijoille. Yleishyödyllisiin vaikutuksiin kuuluvat
vaihtoehtoiskustannusanalyysi, lähtömaan, muuttajan ja vastaanottajamaan edun
arviointi. Vaihtoehtoiskustannuksella tarkoitan sitä, miten maailman
humanitääristen ongelmien ratkaisuun käytettäviä varoja voitaisiin käyttää
toisin, mitä muuta maahanmuuttajan kotouttamiseen, kielenopetukseen, työllistämiseen
jne. käytetyillä rahoilla voitaisiin saada ja kuinka nopeasti muuttaja
esimerkiksi kääntää oman kustannussuhteensa yhteiskunnalle positiiviseksi –vai
kääntääkö lainkaan. Ylipäätään maahanmuuton pitkäaikaisvaikutuksia olisi
arvioitava nykyistä enemmän ja sen avulla pyrittävä luomaan tehokkaita
toimintamalleja.

Tähän liittyy myös lähtömaan ja
lähtijän edun arviointi. Ei esimerkiksi ole fiksua, että rikkaat länsimaat
imuroivat kaiken korkeakoulutetun ja hyväosaisen väestön kolmannesta maailmasta,
koska juuri näillä ihmisillä olisi edellytykset ratkaista kotimaansa ongelmia
–myös vaikeimpina kriisiaikoina. Ei toisaalta myöskään ole fiksua tuoda
kehittyneisiin länsimaihin ihmisiä jotka eivät koulutuksensa ja kulttuurisen
taustansa takia pärjää kyseisessä yhteiskunnassa. Kulttuurisella taustalla en
siis tarkoita mitään rasistista. Kukin voi itse pohtia miten hyvin vaikkapa
30-luvun maaseudun asukas sopeutuisi elämään nykypäivän Suomessa. Tai miten
itse sopeutuisi elämään Saudi-Arabiassa. Jos arvot, asenteet, ymmärrys ja
käsitys siitä miten maailma rakentuu on ehtinyt muotoutua jonkinlaiseksi, uuden
kulttuurisen viitekehyksen opettelu on hyvin vaativaa korkeasti koulutetulle ja
kosmopoliittisellekin ihmiselle. Tähän päälle voidaan vielä kasata se sopeutumis-
ja oppimiskykyä heikentävä sydämen pimeys jota kriisejä tai epäinhimillisiä
olosuhteita pakeneva ihminen kantaa mukanaan. Kehitysmaiden ihmisten kulttuurin
ja kasvatuksen luomat valmiudet oppia uutta ja sopeutua ovat vielä keskimäärin
länsimaalaisen kykyjä heikommat. Ihminen joka kokee uudessa yhteiskunnassaan
alemmuutta, ulkopuolisuutta, ei kykene työllistymään ja on muiden avun varassa
syrjäytyy, passivoituu ja voi huonosti. Tämä voi myös johtaa
radikalisoitumiseen tai ajautumiseen rikoksen tielle, mikä vahingoittaa
rasismin vastaista työtä ja pahimmillaan vaikuttaa negatiivisesti myös
lähtömaan tilanteeseen.

En kuitenkaan ole sulkemassa
rajoja humanitääriseltä maahanmuutolta. Tulijat tulee kuitenkin arvioida sen
mukaan, kykenevätkö he meidän yhteiskuntamme avulla kehittämään taitojaan
suuntaan, jossa he voisivat tukea lähtömaansa yhteiskuntaa kehityksen tiellä,
kuinka paljon he suojelua ja apua tarvitsevat ja kuinka hyvin he kykenevät
sopeutumaan. On esimerkiksi huomattavaa, että vaikka yleensä kriiseihin ja
konflikteihin ovat syyttömimpiä naiset ja lapset, sekä niitä että lähtömaiden
yleisiä olosuhteita pakenevat kuitenkin enimmäkseen miehet, jotka sitten joko
tuovat perheensä jälkeenpäin mukanaan –jos tuovat. Usein hyvin alistetussa
asemassa olevat naiset voisivat hyvinkin olla halukkaampia sopeutumaan
tasa-arvoisempaan länsimaiseen yhteiskuntaan ja omaksumaan sen liberaaleja,
sekulaareja ja demokraattisia arvoja kuin patriarkaalisessa yhteiskunnassa edes
jonkinlaista valtaa käyttäneet miehet.

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu