Tapaus Metso

Aion sanoa jotain demarille
todella kerettiläistä. Minä ymmärrän Metson irtisanomispäätöstä. Ymmärrän,
että yhtiön ilmoittama paperikoneiden globaali kysynnän väheneminen on
todellisuutta. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että yhtiö samaan aikaan halusi
jakaa valtavia osinkoja osakkailleen. Jos yhtiön yksi ydinliiketoiminnan ala on
menettämässä kysyntäänsä, ei mielestäni ole perusteltua käyttää rahaa
osingonjakoon. Osoittikin yhtiön johdolta viisautta perua osingot. Valitettavasti
pelkään että se oli viisautta pakon edessä.

Siinä vaiheessa, kun viisaasti
johdettu yritys kohtaa haasteen, jossa sen perinteinen tuotantoala on uhattuna,
sen pitäisi pohtia, minne se voisi laajentua. Olisiko sen haettava jotain
kokonaan uutta tuotannonalaa vai laajennettava muita, olemassa olevia
sektoreitaan? Se riippuu varmasti tilanteesta. Joka tapauksessa juuri
tällaisessa tilanteessa raha ja resurssit pitäisi kohdentaa uuden kasvun
hakemiseen. Mahdollisuuksien mukaan tulisi kouluttaa vanha työvoima uusiin
tehtäviin. Toki irtisanomisiinkin voidaan sitten ryhtyä jos se välttämättömäksi
käy.

Kaukoidässä on toisin

Vaikka aasialaista työkulttuuria
ei välttämättä kovin monessa seikassa kannatakaan alkaa lännessä matkimaan,
niin minua henkilökohtaisesti kosketti se tapa, jolla Japanin kansallinen
lentoyhtiö JAL kohtasi säästöpaineet. Yhtiön ensimmäinen säästötoimenpide oli
luopua johtotehtävissä olevien etuisuuksista. Kun henkilöstön palkkoja
leikattiin, näiden oli helpompi hyväksyä se kun pomotkin osallistuivat
talkoisiin kiristämällä vyötä. Se kertoo merkittävästä filosofisesta erosta
meidän ja Japanin välillä.

Japanissa, tai Aasiassa
ylipäätään, tärkeää on yhteisö ja omistautuminen sille. Henkilöstö ei vain ole
yrityksen tärkein voimavara, vaan yritys koetaan voimavarana ja tukipylväänä
työntekijöilleen. Voimakas yhteenkuuluvuuden tunne, sitoutuminen, panostaminen
ja yhteen hiileen puhaltaminen ovat tekijöitä, jotka vahvistavat aasialaisten
yritysten kilpailukykyä. Tällaisissa yrityksissä työntekijät ymmärtävät
tiukkojen aikojen vaatimukset ja hyvinäkin aikoina tekevät lujasti töitä
yhteiseksi hyväksi. Monin paikoin hyvä työilmapiiri ruokkii uusia, parempia
tuotantotapoja ja tuoteideoita!

Pk-sektorilla katsotaan jo eteenpäin

Suomalaisella pk-sektorilla monet
yritykset tiedostavat jo nämä seikat. Yrittäjällä ei edes ole varaa potkia pois
kouluttamaansa työvoimaa, sillä mistään ei tilalle tule uusia. Kun johtoporras
on lähellä ja tiedonkulku välitöntä, myös työntekijät ymmärtävät tilanteen ja
kokevat sen paremmin omakseen. Tällaiseen yhteisymmärrykseen tulisi Suomessa
pyrkiä myös suurten yritysten.

Oikeistolainen ajatus yrityksistä
pelkästään yksityisen, lyhytaikaisen voitontavoittelun välineinä on kestämätön
ja kilpailukyvyn kannalta tuhoisa. Sen tilalle olisi saatava entistä vahvemmin
ideologia yhteisön, tässä tapauksessa yrityksen ja siellä työskentelevien
tovereiden, kanssa yhdessä tekemisestä, yhteisen hyvinvoinnin ja menestyksen
turvaamiseksi. Tällaisen hengen syntymisessä tarvitaan nykyistä enemmän
parempia ja avoimempia tiedotus- ja keskustelukäytäntöjä yritysten sisällä ja
tasa-arvoisempaa päätöksentekoa yhteisissä asioissa. Kaikkien yrityksessä
työskentelevien sitoutumista yhteispeliin reiluilla pelisäännöillä.

Yhteistoimintaneuvottelut on totuttu liittämään
vain irtisanomisiin, mutta voitaisiinko ajatella että jatkossa yrityksissä
pidettäisiin yhteistoimintaneuvotteluita siitä, miten tehdään yhdessä paremmin?

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu