Maahanmuuttokeskustelu menee liian pitkälle

30.1. Jyväskylän kaupunginkirjastolla tapahtui välikohtaus, kun Dan Koivulaakson, Li Anderssonin ja Mikael Brunilan ”Äärioikeisto Suomessa” -kirjan esittelytilaisuuteen tunkeutui ilmeisesti joukko väkivaltaisia tilaisuuden vastustajia. Seuranneessa välikohtauksessa ainakin yksi tilaisuuteen osallistunut tuli puukotetuksi. Kyseessä on jälleen yksi huolestuttava esimerkki poliittisista väkivallanteoista, jotka ovat 2010-luvulla tehneet toistaiseksi onneksi harvinaista paluuta suomalaiseen yhteiskuntaan.

Haluamatta ylidramatisoida tapausta pidän tätä selkeästi merkkinä siitä, että suomalainen keskustelu, etenkin poliittisten ääripäiden välillä, on ylikuumentunut, mennyt liian pitkälle. Pahiten tunteita ovat kuumentaneet maahanmuuttokritiikki-rasismi -akselilla liikkuvat keskustelut. Halveksuvaa, toisen osapuolen ihmisarvoa loukkaavaa, vihaista ja kärjistävää kielenkäyttöä on pidetty pikkujuttuna. Puhe kuitenkin ennakoi toimintaa. Siellä missä poltetaan tänään kirjoja, poltetaan huomenna ihmisiä.

Tämä ei tarkoita sitä ettei asioista saisi keskustella. Voi esittää perusteltuja ja järkeviä argumentteja sen puolesta, että nykyisiä oleskelulupakäytänteitä pitäisi tiukentaa niiden osalta, jotka eivät ole oikeutettuja pakolaissopimuksissa määritettyihin turvapaikkoihin tai joilla ei ole Suomen työmarkkinoilla kysyttyä osaamista. Kotouttamispolitiikan onnistumisen voi kyseenalaistaa ja siitä vastaavilta virkamiehiltä voi vaatia vastuullisempaa toimintaa. Voi olla kriittinen sen suhteen, onnistuuko monikulttuurisen yhteiskunnan rakennusprojekti.

Yhtä lailla oikeus on olla toista mieltä ja kritisoida myös kriitikkoja. Vaikka mielipiteenvaihto olisi kiivastakin ja mielipide-erot yhteensovittamattomia, niin pitäisi säilyttää tietty kunnioitus. Pitäisi pidättäytyä sellaisesta kielenkäytöstä, joka keskustelemisen, ratkaisujen ja kehittämisen sijaan pyrkii vastapuolen demonisointiin ja ”me vastaan ne” -mentaliteetin lietsomiseen. Tämä koskee kaikkia osapuolia.

Äärioikeistolaisten ja rasististen ryhmien nousu liittyy yhteiskunnassa lisääntyneeseen turhautumiseen ja toisaalta koettuihin epäkohtiin. Oikeutetusti moni miettii, tekeekö yhteiskunta kaikkensa hänen hyväkseen ja suositaanko muita hänen kustannuksellaan. Ne maltillisemmat kansallismieliset ja populistit, jotka ovat tarjonneet väylän tämän turhautumisen esiintuonnille ja siihen liittyvien ongelmien käsittelylle, ovat nyt suuren vastuun edessä. Vaikka he eivät ole vastuussa muiden ihmisten tekemisistä, heillä on vastuu huolehtia siitä että he osallistuvat keskusteluun maltillisesti ja esimerkillään edistävät rakentavaa tapaa purkaa oma tyytymättömyys. Heidän on nyt otettava vastuu siitä, että he eivät käytä kärjistävää tai halveksivaa kieltä eivätkä salli sitä myöskään käytettävän heidän kuultensa.

Yhtä lailla tällä kertaa loukatuksi tulleen puolen on pidättäydyttävä käyttämästä pienen joukon tekoa lyömäaseena kaikkia toisinajattelijoita vastaan. Heidän on pidättäydyttävä vihaamasta niitä, jotka ajattelevat toisin. Vääryyden kokemus herättää usein voimakkaita tunteita, mutta sen enempää sanoilla kuin nyrkilläkään lyöminen ei saa toisen ajatuksia muuttumaan. On ymmärrettävä, että se jonka kokee kohtelevan toisia väärin voi tuntea itsensä aivan yhtä väärinkohdelluksi. Väärin tehnyttäkään ei tulisi vihata, vaikka väärä teko onkin tuomittava.

Meidän kaikkien vastuulla on nyt se, että jatkossa yhteiskunnallinen keskustelu Suomessa on rakentavaa, ymmärtävää ja yhteisymmärrystä parantavaa. On osoitettava lämpöä ja ystävällisyyttä niitäkin kohtaan joiden mielipiteet ovat omasta mielestä vääriä. Ei pidä hyökätä aggressiivistakaan keskustelunavaajaa vastaan vaan kuunnella mitä tällä on sanottavaa. Vain osoittamalla rakkautta ja lempeyttä voimme taistella vihaa ja väkivaltaa vastaan. En ole itsekään aina onnistunut tässä, olen menettänyt malttini ja käyttänyt ilkeää kieltä poliittisista vastustajista. Lupaan kuitenkin tehdä jatkossa toisin. Lupaan myös puolustaa kaikkien, myös kanssani eri mieltä olevien oikeutta sanoa mielipiteensä ääneen henkenikin uhalla.

Sympatiani ovat täysin tilaisuuden järjestäneiden vasemmistotovereiden ja siihen osallistuneen yleisön puolella. Puhe- ja keskustelutilaisuuksia on järjestettävä jatkossa yhä enemmän, sillä pitämällä debatin vireänä osoitamme, ettei väkivalloin ole mahdollista rajoittaa yhteiskunnallista keskustelua.

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu