Turhaa lätinää avioliittolaista

Keskustelu tasa-arvoisesta avioliittolaista on turhinta mitä suomalaisessa politiikassa on nähty. Tällä en tarkoita mitenkään väheksyä niitä, jotka lakimuutosta ajavat. Jos uudistus olisi heistä kiinni, asia olisi jo loppuunkäsitelty. Sen sijaan vastustajat tuhlaavat jarrutuksellaan veronmaksajien etujen ajamiseen tarkoitettua aikaa ja rahaa täysin turhaan. Ymmärrettävää olisi, jos kyseessä olisi asia lakimuutos joka olisi jotenkin haitallinen tai jonka hyödyllisyydestä voisi perustellusti olla montaa mieltä. Näin ei kuitenkaan ole.

Surullista on erityisesti se, että liberaalista talouspuolue Kokoomuksesta löytyy näitä konservatiiveja ja anneholmlundeja, jotka haluavat ylläpitää turhaa valtion sääntelyä ja vastustaa aloitetta jolla moni veronmaksaja tulisi onnelliseksi ilman että se aiheuttaisi mitään kustannuksia kenellekään. Kokoomuksessa kuitenkin on ollut ihmisoikeuskysymyksissä jopa suorastaan toverillisen ihailtavia poliitikkoja, jotka ovat saaneet näissä asioissa tulosta aikaan. Nyt lakivaliokunnan pöydällä makaava aloitekin on lähtenyt kokoomuslaisen kynästä. Kokoomus on myös puolueena linjannut olevansa aloitteen takana. Kuitenkin puolueen (ja myös aloitetta tukeneen RKP:n) yksittäiset edustajat ovat jumittaneet kansan enemmistön kannattaman uudistuksen käsittelyn.

Talous- ja elinkeinopolitiikkaan keskittyvänä ikävänä oikeistososialistina tarkoitukseni oli aikanaan olla ottamatta aktiivisesti kantaa moraalikysymyksiin. Minua kuitenkin henkilökohtaisesti sapettaa se, miten politiikassa tunnutaan jatkuvasti keskittyvän täysin epäolennaisiin ”arvokysymyksiin” konservatiivien hurskastelun takia. Politiikassa pitäisi arvohöpötyksen sijaan keskittyä yhteisten asioiden hoitamiseen siten että kaikilla olisi samat oikeudet ja mahdollisimman moni voisi hyvin.

Rautalangasta väännetty funktionaalinen analyysini asiasta on seuraava:

1) Avioliittolain muuttaminen ehdotetulla tavalla on täysin ilmaista.

2) Muutoksesta ei seuraisi kenellekään mitään vahinkoa, sen sijaan moni tulisi onnelliseksi.

3) Kansan enemmistö kannattaa uudistusta, joten muutos toteutuu joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin.

4) Kohtien 1 & 2 perusteella lakimuutos on utilitaristisesti perusteltu: se tuottaa hyötyä muttei lainkaan haittaa ja kohdan 3 perusteella se on demokraattisesti perusteltu. Näin ollen se pitää toteuttaa ja kaikki asiasta keskusteluun käytettävä aika on turhaa muiden asioiden hoitamisen viivyttämistä.

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu