Puhe Äitienpäivänä 12.5. 2013

Minua pyydettiin puhumaan Jyväskylän Työväenyhdistyksen perinteisessä Äitienpäivän konsertissa Aalto-salilla TY:n johtokunnan edustajana. Tehtävä on kuulemma perinteisesti kuulunut johtokunnan nuorimmalle miesjäsenelle. Tällainen siitä sitten tuli:

”Rakkaat äidit!

Aivan aluksi haluan
onnitella teitä kaikkia. Tänään on yksi niistä päivistä,
jolloin juhlalle ja muistamiselle on todella suuri aihe. Äitiys on
suurimpia ja merkityksellisimpiä asioita, joita ihmiselämä
ylipäänsä sisältää. Nuorena, ja vieläpä nuorena miehenä,
jolla ei ole omia lapsia, on vaikea edes käsittää, miten suuresta
vastuusta, tehtävästä ja ennen kaikkea kokemuksesta on kyse. Sen
edessä täytyy vain osoittaa suurinta mahdollista kunnioitusta.

Minulla, kuten kaikilla
meistä, on kuitenkin syvä kokemus äitiydestä, oman äidin kautta.
Äitiyteen ja äitiin on meillä kaikilla syvä tunteellinen side.
Äiti on se elämän ensimmäinen ihminen, johon me kiinnitymme ja
joka on meille tärkein maailmassa. Äidin rakkautta, huolenpitoa ja
hoivaa ei voi mitenkään korvata tai verrata johonkin muuhun. Kun
muistaa oman avuttomuutensa ja tarpeensa turvalle ja huolenpidolle
omasta lapsuudestaan, josta ei vielä ole niinkään kauan, voi saada
jonkin hämärän heijastuksen siitä, miten suuri asia on kyseessä.

Äidin roolia elämän
synnyttäjänä ja vaalijana ei voida arvostaa liian korkealle. Tuo
korkea arvonanto ja suuri merkitys on kuitenkin lisännyt äitien
paineita. Olette todella sisäistäneet tehtävänne tärkeyden ja
vaaditte itseltänne sen mukaisesti. Erilaiset äitiyden ihanteet
ovat kuitenkin mahdottomia toteuttaa samanaikaisesti. Ovathan monet
niistä keskenään ristiriidassakin. Kukaan ei voi olla
samanaikaisesti pullantuoksuinen kotiäiti ja leipää pöytään
tuova sutjakka uraäiti. Kannustankin teitä kaikkia olemaan
kohtuullisia itseänne kohtaan.

Haluan myös sanoa, että
tietty määrä tervettä itsekkyyttä kuuluu hyvän äidin rooliin.
Uskaltakaa ottaa aikaa ja tilaa myös itsellenne. Kukaan ei voi olla
olemassa koko aikaa vain muita varten. Kukaan ei ole väsymätön.
Äidillä on oikeus olla vähän väsynyt. Lapsenkin on hyvä
ymmärtää, ettei äiti ole olemassa vain häntä varten. Että
äitikin on ihminen, jolla on tarpeet ja tunteet. Kohtuullinen
itsekkyys suojelee liiallisilta vaatimuksilta itseä kohtaan. Ennen
kaikkea se suojelee epäonnistumisen kokemuksilta.

Sillä pettymyksiä me
lapset tulemme teille tuottamaan, viimeistään teini-ikäisinä.
Siinä iässä olemme siinä erityisen hyviä. Emme koskaan ole
sellaisia kuin toivoisitte, odottaisitte tai tahtoisitte. Koska mekin
olemme omia itsejämme, joilla on omat unelmat, omat tavoitteet ja
omat tarpeet. ”Sinun lapsesi eivät ole sinun”, lauloi Kristiina
Halkola, ja se pitää paikkansa. Kun ei uhraa aina itseään
lapsensa eteen, on helpompi suvaita sitäkin tosiseikkaa, että tällä
on erilainen näkemys maailmasta. Koska kyllä me sitten osaamme
onnistuakin. Mitä enemmän meidät hyväksytte sellaisina kuin
olemme, sitä ylpeämpiä meistä voitte olla.

Oma äitini, joka ei
valitettavasti päässyt tänään paikalle, oli töissäkäyvä
äiti. Vaikeimpina vuosina, kun olin hyvin pieni ja äitini oli
yksinhuoltaja, hän huolehti leivän pöytään. Arvostan tuota
panosta erittäin paljon, kuten arvostan kaikkia niitä äitejä,
jotka työskentelevät perheensä elatuksen eteen. Muistan myös,
kuinka paljon äitiä kaipasin, kun hän joutui olemaan poissa ja
olin joko hoitajan kanssa tai sukulaisten hoivissa. Siksi osaan
arvostaa myös niitä äitejä, jotka voivat olla lastensa kanssa
kotona, etenkin varhaisimmat vuodet.

Hyvän äitiyden mallia
ei voida asettaa mihinkään yhteen muottiin. Se, mitä on hyvä
äitiys riippuu aina tilanteesta, perheestä ja omista valinnoista.
Toivon, että tulevaisuudessa teille äideille on entistä helpompaa
yhdistää erilaisia rooleja. Se kuitenkin vaatii muutosta. Muutosta
yhteiskunnassa, esimerkiksi vanhemmuuden kulujen tasaamista
työnantajien kesken, mutta ennen kaikkea muutosta vanhemmuudessa
ylipäätään. Siihen me tarvitsemme rohkeita äitejä jotka
uskaltavat, vaativat ja toisaalta osaavat ottaa vastaan ja luottaa,
esimerkiksi antaa ystävien tai sukulaisten osallistua taakan
jakamiseen. Me tarvitsemme myös niitä, jotka osaavat ja haluavat
tarjota apuaan ja olla mukana.

Hyvät kuulijat!

Vaikkemme itse ole kaikki
äitejä, meillä kaikilla on äiti, siitä voimme olla varmoja.
Emmekö voikin? Ja meillä kaikilla on lähipiirissämme äitejä.
Muistetaan heitä tänään, mutta muistetaan heitä myös vuoden
muina päivinä. He ovat sen ansainneet. Osoitetaan muistamisemme
ruusujen ja juhlapuheiden lisäksi myös arkisilla teoilla ja avun
tarjoamisella. Jatkuva rakkautemme on arvokkain lahja, jonka voimme
antaa.

Rakkaat äidit, tämä
päivä on teidän. Iloitkaa, riemuitkaa ja olkaa onnellisia. Te
olette sen ansainneet.”

Oli suuri kunnia päästä puhumaan niin isolle joukolle maailman tärkeimpiä ihmisiä. Toivottavasti tämän päivän viesti muistuttaisi meitä äitien tukemisen tärkeydestä joka päivä.

Oikein riemukasta äitienpäivää kaikille! 

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu