Onko pääministeripuolue oppositiossa?

Pääministeri Jyrki Katainen
arvostelee valtion velanottoa ”tolkuttomana” (Nykypäivä, 9.8.) ja kritisoi
jyrkästi valtiovarainministeriön tekemää budjettiesitystä. Muutkin johtavat
Kokoomusvaikuttajat arvostelevat hallitusta jatkuvasti kyvyttömyydestä
ratkaisuihin ja tehtyjen toimenpiteiden riittämättömyydestä. Hallitusohjelmakin
on kuulemma täysi susi. Tuttua, turvallista ja odotettavaa oppositiopuolueen
räksytystä, jolla kritisoidaan kaikkia demarihallituksen toimia hankalassa
taloustilanteessa.

Mutta hetkinen. Eihän Kansallinen
Kokoomus olekaan oppositiossa! Sehän on maan suurin puolue ja vieläpä johtava
hallituspuolue. Puolue, jonka tulisi kantaa vastuu hallituksen toimintakyvystä ja
siitä, että hallitusohjelma on hyvä ja että siitä pidetään kiinni. Samaan
aikaan kun muut hallituspuolueet joutuvat tinkimään omista tavoitteistaan ja
etsimään kaikkien yhteiskuntaryhmien kannalta hyväksyttäviä keinoja selviytyä
vallitsevasta kriisistä, Kokoomus haukkuu jokaisen yhteisesti aikaansaadun
sovun ja vetää aivan omaa linjaansa. Puolueen mielestä lisäelvytykseen,
peruspalveluiden tason säilyttämiseen tai ilmaiseen koulutukseen ei ole rahaa,
mutta sen sijaan rikkaisiin ja yrityksiin kohdistuviin veronalennuksiin on aina
varaa. Eivät ne veronalennuksetkaan ole ilmaisia, vaan niillä avataan yhtä
lailla porttia velkaantumiselle.

Kuka kantaa vastuun?

Vastuu hallituksen toiminnasta on
Kokoomuksen ja median toimesta vieritetty kokonaan SDP:n harteille, joka saa
kantaa yksinään kaiken kritiikin tehdyistä ratkaisuista ja niiden puutteesta. Tehtyä
vaalilupausta eläkeiän mekaanisen noston torjunnasta rummutetaan jatkuvasti,
vaikka tälläkin hetkellä reaalinen eläköitymisikä jää virallisen iän alle ja
yli 50-vuotiaiden pitkäaikainen työttömyys on paljon kohuttua nuorisotyöttömyyttä
suurempi ongelma. Jo nyt töissä saa olla vielä 63 vuoden iän jälkeenkin jos
halua ja voimia on. Niitä ei millään pakkopäätöksillä synnytetä, vaan tarvitaan
yhteistoimia työviihtyvyyden ja jaksamisen parantamiseksi esimerkiksi yli
55-vuotiaiden päivittäistä työaikaa lyhentämällä. Myös ammatillisen osaamisen
pitäminen ajan tasalla olisi tärkeää yli viisikymppisten työllisyyden kannalta,
mutta oikeistopiirien taholle tuntui olevan lähes mahdoton ajatus edes viiden
päivän vuosittainen koulutusoikeus työntekijöille.

Tällaisia rakentavia ehdotuksia
soisi päähallituspuolueen tarjoavan populististen ”ihmelääkkeiden” sijaan,
joista osaa jo etukäteen sanoa, etteivät ne toimi. Samaan kategoriaan kuuluu
nuorten palkka-ale, jota kokeiltiin jo 90-luvun lamassa, huonolla
menestyksellä. Kokoomuksessa tunnutaan ajattelevan, että mitä tahansa
järjetöntä kannattaa nyt vaatia, koska kun se ei kuitenkaan mene läpi,
äänestäjät eivät huomaa esitetyn keinon toimimattomuutta. Näin voi vedota
muiden ”uudistushaluttomuuteen” kun asiat menevät päin seiniä, ja pestä näppärästi kätensä vastuusta vaalien
alla. Tämäkin on perinteistä oppositiopolitikointia ja vastuun välttelyä.

Vastuullisen rakenneuudistuksen tielle

Syksyn budjettineuvotteluissa
tehtävien ”rakenteellisten ratkaisujen” pitää tarkoittaa oikeaa
byrokratiatasojen karsimista ja käytäntöjen yksinkertaistamista siten, että
julkisella sektorilla työntekijät pääsevät tekemään työtään jatkuvan
paperisodan sijasta. Pelkkä juustohöylä, julkisten palveluiden yhtiöittäminen
tai ulkoistaminen entistä monimutkaisemmiksi byrokratiahelveteiksi ja
irtisanottujen töiden jakaminen uudelleen jäljellejäävälle henkilöstölle ei ole
mitään rakenteellista uudistamista vaan kurjistamista ja veronmaksajien rahan
siirtämistä suurpääoman taskuihin. Velkasuhteen kääntäminen laskuun julkisen
sektorin leikkauksilla on yhtä huono lääke, sillä onnistuessaan se lamauttaa
muutenkin horjuvan kansantalouden ja tuottaa valtavan taakan yhteiskunnan
tulevaisuuteen. Tämä nähtiin 90-luvun laman porvarihallituksen tekemissä
leikkauksissa, jotka tuottivat valtavan määrän pitkäaikaistyöttömiä,
alkoholisteja, mielenterveyskuntoutujia ja itsemurhan tai konkurssin tehneitä.
Sen sijaan että nämä ihmiset rakentaisivat yhteiskuntaa ja pitäisivät huolta
itsestään ja lähimmäisistään, he kärsivät ja ovat yhteiskunnan ja läheistensä tuen
varassa. Jos on valittava joko rahallisen velanoton tai tällaisen inhimillisen
velkaantumisen väliltä, jossa korot maksetaan ihmishenkinä ja tulevista
menestymisenmahdollisuuksista, valinnan luulisi olevan helppo.

Näillä eväillä syksyllä lähdetään
hiomaan tulevan vuoden budjettia. Kokoomuksenkin on nyt aika lopettaa
eturyhmäpolitikointi ja alkaa kantaa pääministeripuolueelle kuuluvaa vastuuta.
Jos se ei onnistu, pääministerin on erottava ja annettava seuraavan puolueen
yrittää hallituksen muodostamista. Suomi ei kestä enää ratkaisujen lykkäämistä.

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu