Rahanjakoautomaatti on pysyvästi rikki

Elinkeinoelämän valtuuskunnan
johtaja, Aamulehden entinen päätoimittaja Matti Apunen kirjoitti Helsingin
Sanomien kolumnissaan (3.9.) politiikan olevan rikki, koska valta on siirtynyt
pois aseveliakseleilta ja kabinettien junttapojilta. Apunen moitiskelee
suomalaisia me-muodossa laiskasta osallistumisesta päätöksenteon valmisteluun
ja keskittymisestä vain valmisteltujen päätösten vastustamiseen erinäisissä
ei-liikkeissä. Elina Palmrooth-Lehto, Kokoomuksen helsinkiläinen kunnallispoliitikko,
komppailee Apusta mielipidekirjoituksessaan (HS 5.9.) ja kehuskelee miten
Düsseldorfissa ovat suuret rakennus- ja kehityshankkeet edenneet paljon
paremmin.

Ikävästi kuitenkin tuntuu, että
Apusen ja Palmrooth-Lehdon voivottelu johtuu lähinnä yksittäisten
”kehityshankkeiden” kohtaaman vastarinnan nostamasta turhautumisesta. Nimeltä
mainittuna ne ovat Tampereen Rantaväylän tunneli, Helsingin keskustatunneli,
sekä Guggenheim- ja hotellihankkeet Helsingissä. Molempia tunnelihankkeita on
perusteltu liikenteen sujuvoittamisella ja Tampereella myös uudisrakentamisen
helpottamisella. Maanalainen rakentaminen on kuitenkin kalleimpia rakentamisen
muotoja ja molemmissa hankkeissa rahat olisi tarkoitus ottaa veronmaksajien
kukkarosta. Samaan aikaan liikenteen kehittämiseen ja liikennevirtojen
suunnitteluun on esitetty huomattavasti kustannustehokkaampiakin keinoja. Näitä
olisivat esimerkiksi tehokkaampi kaavoittaminen keskusta-alueiden ulkopuolelle
ja joukkoliikenteen ja liityntäpysäköinnin kehittäminen. Jostain syystä
kustannustehokkuutta ja nuukaa rahankäyttöä yleensä vaativa Kokoomus ja alati
kohoavasta velka- ja verotaakasta valittava elinkeinoelämä eivät kuitenkaan
välitä hankkeiden kustannuksista, vaan ajavat veronmaksajille todella kalliita
hankkeita eteenpäin kuin käärmettä pyssyyn.

Vanha viisaus käskee seurata
rahaa ja niin kannattanee tehdä nytkin. Apusen peräänkuuluttama aseveliakseli
tosiaan puuhasteli Tampereellakin aikansa, mikä johti surullisenkuuluisaan Rakennusyhtiö
Nopan korruptiojuttuun 80-luvulla. Kansalaisilta ei muutenkaan kysytty, kun
heidän rahojaan työnneltiin erinäisissä hyväveli-hankkeissa poliitikkojen
grynderikavereiden taskuihin. Demaritkin osasivat tämän pelin. Kokoomus ja EVA haluaisivat jatkaa tätä perinnettä.
Ei kuitenkaan kannattaisi. Jyväskylässä tähän tyyliin läpi ajettu Lutakon
tunnelihanke teki kaupungin budjettiin miljoonien eurojen loven, eikä sitä
kannattaneilla ole näyttää mitään hyötyjä. Kyllä kansa muistaa.

Parempaan politiikkaan ei tarvita kabinetteja

Yhteiskunnan uudistuminen ei ole rikkonut
politiikkaa, mutta rahanjakoautomaatti on kyllä pysyvästi
rikki. Veronmaksajat ja asukkaat ovat kehittyneet kuuliaisesta vaalikarjasta kriittisiksi, vastuullista rahankäyttöä vaativiksi kansalaisiksi. Jos halutaan kehittyä nykyisistä kabineteissa suunnitelluista
hankkeista ja niitä vastustavista ei-liikkeistä suuntaan, jossa hankkeet
saataisiin eteenpäin ilman valituskierroksia ja valtuustodraamoja, pitää näiden aktiivisten kansalaisten saada ajoissa tietoa valmisteluprosessista ja päästä siihen myös osallistumaan. Ehdotan,
että päättäjien tulisi antautua avoimeen dialogiin kansalaisten kanssa
erilaisista kehitysvaihtoehdoista ja järjestää nykyistä varhaisemmassa
vaiheessa kansalaiskuulemisia. Erilaisia vaihtoehtoja ja niiden kustannuksia
tulisi arvioida myös asiantuntijoiden kesken julkisesti hyvissä ajoin. Tällaisessa
keskustelussa on jokaisen eturyhmän tingittävä omasta edustaan.  Hyvä jos eturyhmälobbari Apusellakin on tähän
valmiutta. Erilaisten näkökulmien moninaisuus ei ole heikkous ja este päätöksenteolle, jos päätöksentekoprosessi ei tee siitä ongelmaa. Erilaisten ratkaisujen esiintuominen synnyttää usein mallin joka on parempi kuin yksikään esitys yksittäin. Mahdolliset suunnittelijoiden ajatuskatkoksetkin voidaan huomata ajoissa. Kompromissi voi olla enemmän kuin osiensa summa.

On myös pohdittava, mikä on
kunnan perustehtävä. Lain perusteella se ei ole suurten rakennushankkeiden
maksaminen, vaan kansalaisten lähipalveluiden järjestäminen. Tilanteessa, jossa
nämä perustehtävät vaarantuvat, ei mielestäni tulisi aloittaa kyseenalaisia
hankkeita velkarahalla. Myös vaihtoehtoisten hankkeiden kustannuksia ja
-hyötyjä on arvioitava. Tunnelihankkeiden hinnalla olisi mahdollista
rakennuttaa julkisin varoin esimerkiksi edullisia asuntoja tai korjauttaa
sisäilmaongelmista kärsiviä julkisia rakennuksia ja työllistää samalla rahalla
enemmän ihmisiä. Puhdas elinkeinotoiminnan tukeminenkin voi olla hyvää käyttöä
verorahoille, mutta silloin tuki pitäisi keskittää vientisektorin ja etenkin
sinne pyrkivien pk-firmojen tukemiseen tutkimukseen ja tuotekehitykseen
panostamalla.

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu