Olen pettynyt Jussi Halla-ahoon

Tehtäköön pieni tunnustus. Olen aina pitänyt Jussin tavasta
kirjoittaa ja puhua. Tyyli on armottomassa epäloogisuuksien etsinnässään ja
piikittelevyydessään suorastaan hurmaavaa luettavaa. Olen seurannut Scriptaa
suunnilleen vuodesta 2008 säännöllisesti. Vaikka olenkin nuori ja jyrkkä
mielipiteissäni, en koskaan allekirjoittanut kaikkea sanottua. Jos kuitenkin
muistamme, millainen media- ja keskusteluilmapiiri vielä 2008 maassamme
vallitsi, voitaneen sanoa että pienelle revittelylle ja kuvainraastannalle oli
kysyntää. Humanitäärinen maahanmuutto kuvattiin sataprosenttisesti
positiivisena asiana, kotoutumisennusteisiin tai kotoutuspolitiikan resurssien
riittävyyteen ei tarvinnut kiinnittää mitään huomiota. Jos joku mainitsi, edes
varovaisesti, maahanmuuttajataustaisten henkilöiden yliedustuksen tiettyjen
rikosten tilastoinnissa, nousivat välittömästi epäilykset rasismista jos ei
suoraan käytetty leimakirvestä. Kaikki ongelmat johtuivat liberaalipiirien
mielestä vain kantaväestön rasismista ja ylipäätään Suomen surkeudesta maana.

Kohdalleen Jussin kritiikki iski juuri niissä kohdin, kun hän
runttasi suomalaisten monikulttuurisuudesta innostuneiden höyrypäiden
järjettömimpiä epäargumentteja ja nosti esiin muissa maissa
maahanmuuttopolitiikan epäonnistumisesta seuranneet ongelmat. Humanitaarisen
maahanmuuton kustannukset ja niiden vertailu lähialueella auttamisen
kustannuksiin tulivat osaksi keskustelua, mikäli sekin oli ihan tervetullutta.
Eniten hallaa (no pun intended!) maahanmuuttajille ja keskustelun saamiselle
järjellisille raiteille tekivät hysteeriset toimittajat ja vasemmistoradikaalit.
Heille oli, jälleen kerran, tärkeämpää repiä raflaavia otsikoita asiayhteydestä
irtirevityillä lausahduksilla ja leimata tämä eiralainen bloggaaja ”rotutohtoriksi”
ja ”natsiksi” kuin viedä kritiikiltä pohja siirtymällä asia- ja faktapohjaiseen
argumentaatioon.

Siitä ei kuitenkaan pääse yli eikä ympäri, että Halla-ahon
oletukset maahanmuuttajien heikon sopeutumisen syistä (kulttuuri, uskonto) ovat
paitsi vääriä, myös sinällään leimaavia. Kehitysmaiden asukkaiden köyhyyden ja
ongelmat, etenkin Afrikassa asuvien ja sieltä muualle muuttaneiden, Halla-aho
on selittänyt yksilöiden typeryydellä ja huonoilla elämänvalinnoilla.
Perehtymällä hivenen historiaan huomaisi, että vielä muutama vuosikymmen sitten
eurooppalainen työväenluokka oli sivistykselliseltä ja sosiaaliselta
profiililtaan vastaavassa asemassa kuin tämän päivän humanitääriset siirtolaiset.
Myös suhtautuminen duunareihin oli suunnilleen samanlaista kuin nykyään
mamuihin. Alhaisen rikollisuuden, korkean työmoraalin ja eettisen
avarakatseisuuden yhteiskunta ei tullut meille ylivertaisen länsimaisen
kulttuurin seurauksena vaan määrätietoisten poliittisten toimenpiteiden
ansiosta.

Poliittinen toiminta ei
vastannut odotuksia

Positiivisten aloitteiden sijaan Jussi on politiikkaan
siirtymisensä jälkeenkin keskittynyt lähinnä vastustamaan. Pakolaiskiintiön
kasvattaminen oli tuorein esimerkki. Haastattelussa valtiopäivämies Halla-aho
sitten sanoi kannattavansa kriisiavun lisäämistä Syyrian pakolaisille, mutta
mitään aloitetta tällaisen vaihtoehtoisen hankkeen toteuttamiseksi hän ei ole
tehnyt. Konkreettisia esityksiä siitä, miten maailman hätää ja ongelmia
voitaisiin ratkaista kustannustehokkaammin kuin maahanmuutolla ei ole tullut.
Ei ole myöskään tullut esityksiä siitä, miten jo nyt maahan tulleita henkilöitä
voitaisiin auttaa kotiutumaan ja työllistymään paremmin.

Jussi onkin kenties huomannut merkittävän osan äänestäjistään
olevan ”ei kuulu minulle” –henkisiä jurnuttajia, joita ei kiinnosta tippaakaan mikään
mahdollisten epäoikeudenmukaisuuksien korjaaminen tai edes pahimman
inhimillisen hädän lievittäminen. Parasta olisi, jos tänne jo muuttaneetkin
saataisiin vain korjaamaan luunsa. Jos hänellä koskaan mitään ajatusta
ongelmien korjaamisesta on ollutkaan, ne ovat aikaa sitten kadonneet
vaalitaktisen populismin ja itsearvoisen kritisoinnin varjoon.

Kuitenkin, kaikista puutteistaan huolimatta, Jussi on alusta
alkaen sitoutunut parlamentarismin periaatteisiin ja puhtaasti verbaalisten
aseiden käyttöön. Siksi olen pitänyt hänen kaltaistaan ”akateemista rasistia”
parhaana mahdollisena purkautumiskanavana väestössä kyteville ennakkoluuloille,
kritiikille ja kyseenalaistukselle. Vaikka keskustelijan lähtökohdat eivät
olisi hedelmälliset tai rakentavat, dialogiin antautuminen voi siitä huolimatta
johtaa hedelmällisiin lopputuloksiin.

Tapaus Hirvisaari ei
vahvista uskoa

Nyt Halla-aho kuitenkin on antanut jälleen vältteleviä kommentteja
edustajatoveriinsa James Hirvisaareen liittyvässä kohussa. Hirvisaari on
kuvaillut Halla-ahon itsensäkin sähköpostilistoilla flamettavaksi natsipelleksi
toteamaa vierastaan Seppo Lehtoa Sieg heilimässä suomalaisen demokratian
pyhimmässä paikassa. Tästä ja Hirvisaaren toistuvasta muihin ihmisryhmiin,
mukaan lukien poliittisiin ryhmittymiin, julkiseen sanaan ja kanssaihmisiin
kohdistamasta solvaamisesta ja alatyylisestä, valtiopäivämiehelle
sopimattomasta kielenkäytöstä hän sanoo vain ”ymmärtävänsä” puoluejohdon halua
erottaa tämänkaltainen ölisijä puolueesta. Seppo Lehtoa hän sanoo pyytäneensä
lopettamaan natsikuvilla puolestaan kampanjoinnin, mutta ei koe, että hänen
tarvitsisi tässä asiassa ilmaista paheksuntaansa asiaa kohtaan jyrkemmin.

Jussi, tämä on suoraan sinulle: kuka tahansa järkevä
poliitikko haluaisi julkisesti tehdä pesäeron siihen, millaista touhua James Hirvisaari
ja Seppo Lehto edustavat. Sinulla on maahanmuuttokriittisen liikkeen
näkyvimpänä henkisenä ja ideologisena johtajana mahdollisuus asettaa normeja ja
rajoja sille, millainen toiminta on soveliasta, millaista kieltä on sopivaa
käyttää ja mihin porukkaan haluat itse kuulua. Olet halunnut, että
maahanmuuttokritiikkiä ei leimattaisi osaksi natsismia, rasismia tai
kiljupäistä ölisemistä. Olet kritisoinut vasemmistoradikaaleja, anarkisteja,
vihreitä ja feministejä ölinään ja huuteluun lankeamisesta. Olet arvostettu
tutkija ja ilmeisen älykäs ihminen. Olen pettynyt siihen, että ölisijärasistien
äänet tuntuvat olevan sinulle tärkeämpiä kuin johtajuuden näyttäminen ja hyvä
esimerkki.

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu