Vapaakauppa tekee lopun vapaudesta

Internetin asioita seuraavissa piireissä on levinnyt tämän päivän aikana mm. The Guardianissa julkaistu George Monbiotin kirjoitus Yhdysvaltojen ja EU:n välisen vapaakauppasopimuksen vähän tunnetusta, mutta valtioiden suvereniteettia, demokratiaa ja kansalaisten valinnanvapautta rajoittavasta osuudesta. Artikkeli löytyy käännettynä Revalvaatiosta.

Tämä on taas yksi kylmäävä esimerkki siitä, miten kaikessa hiljaisuudessa virkamiehet, konsultit ja yritysten lakimiehet valmistelevat piilossa julkiselta keskustelulta sopimusta, jonka avulla suuryritykset voivat kävellä kansan tahdon, ihmisten terveyden, puhtaan luonnon ja yleisen turvallisuuden yli. Sen jälkeen status quota kannattavien poliitikkojen on taas helpompi tiedotustilaisuuksissaan puhua globalisaation vaatimuksista ja siitä, ettei mitään vaihtoehtoja ole.

On kuitenkin järjetöntä hurskastella, jos päätös pujottaa silmukka kaulaan on tehty täysin vapaaehtoisesti. Kukaan ei pakota EU:ta hyväksymään kiistojen ratkomista sijoittaja-valtio -välimiesmenettelyllä. Jos ratkaisu kuitenkin tehdään, voitaisiin odottaa että patenttisuojaa ja ympäristö-, terveys- ja työsuojelunormeja koskeva lainsäädäntö joutuisi oikeusjuttujen ryöpytyksen kohteeksi. Vapaakauppasopimukset kun asettavat markkinoiden ja kilpailun rajoitusten poistamisen luonnon ja ihmisten hyvinvoinnin turvaamisen edelle.

Miten tähän on tultu?

90-luvulla hegemonisen aseman saanut vapaakauppaideologia on lähtenyt ihan terveestä pyrkimyksestä purkaa turhat tullimuurit, lopettaa tehoton protektionismi, lisätä kuluttajien valinnanmahdollisuuksia ja parantaa maailmantalouden toimintaa. Nimityskin on onnistunut, sillä kaikki vapaus kuulostaa lähtökohtaisesti hyvältä asialta. On kuitenkin huolestuttavaa silloin kun jokin vapaus on niin tärkeä että se jyrää kaiken muun alleen. Tuo ”vapaus” on saattanut Suomen ja muut EU-maat kilpailemaan sellaisten maiden kanssa, jotka polkevat kansalaistensa perustavia ihmisoikeuksia, eivätkä noudata minkäänlaisia normeja ympäristön hävittämisessä ja saastuttamisessa. Kansalaistensa oikeuksia kunnioittavilta ja yhteisestä planeetasta vastuuta kantavien maiden yrittäjiltä ja muulta työväenluokalta on viety leipä suusta vapaakaupan nimissä.

Vakavin ongelma on se, että kaupan ja yritystoiminnan globalisaation perässä eivät ole pysyneet sellaiset instituutiot, joiden tehtävänä on huolehtia yksittäisten ihmisten edunvalvonnasta ja asettaa puitteita esimerkiksi luonnonvarojen hyväksikäytölle, työntekijöiden, kuluttajien tai muiden toiminnan vaikutuspiiriin joutuvien ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle, hyväksyttäville ympäristövahingoille tai kilpailuasetelmien todelliselle reiluudelle. Tällaisia instituutioita ovat esimerkiksi riippumattomat tuomioistuimet ja demokraattisesti toimivat elimet, joilla on todellinen mandaatti tehdä päätöksiä, sekä toimeenpaneva taho, jolla on riittävät resurssit valvoa ja toteuttaa päätöksiä.

”Vaikuttamalla välität”

Kuten monet Suomen poliittista liikkumatilaa määrittävät normit nykyisin, tämäkin asia päätetään EU-tasolla. Näin kannattaa myös tehdä, koska yhdessä neuvotteluvoimamme suhteessa muihin suurvaltoihin on parempi kuin kaikilla erikseen. Eurooppalaisten maiden intressit ovat vapaakauppakysymyksissä myös harvinaisen yhtenevät. Itse rohkenisin vaatia, että välimiesmenettelyn hylkäämisen lisäksi EU:n tulisi lisäksi vaatia kauppakumppaneiltaan edes alkeellisimpien ihmisoikeuksien ja poliittisten vapauksien, kuten kokoontumis- ja yhdistymisvapauden, noudattamista. Samoin on huolehdittava siitä, ettei EU-alueelle tuoda tuotteita, jotka on tuotettu piittamatta ihmisten tai ympäristön hyvinvoinnista ilman asianmukaisia tullisanktioita. Tulleista saadut tulot voitaisiin korvamerkitä ihmisoikeuksien ja ympäristönsuojelun edistämiseen EU:n ulkopuolisissa maissa. WTO:n säännöt sinällään hyväksyvät eettisin ja ympäristönsuojelullisin perustein säädetyt kauppasanktiot, mutta jos asia aiheuttaisi ongelmia, voisi EU kokonaisuutena harkita myös sääntöjen muuttamista tai WTO:n ulkopuolelle jättäytymistä. Maailman suurimpana yksittäisenä markkina-alueena EU:n tahtoa ja asettamia normeja ei voitaisi sivuuttaa.

Siihen, ottaako EU suunnan kohti reilumpaa kauppaa vai jatkaako se nykyisellä huonolla kurssilla, voi vaikuttaa äänestämällä europarlamenttivaaleissa, jotka järjestetään ensi vuoden keväällä. Kysy ehdokkaaltasi, mitä mieltä hän on vapaakauppasopimuksista ja demokraattisten instituutioiden vahvistamisesta. Olitpa sitten oikealta tai vasemmalta, jos kannatat sitä, että kansalaiset saavat vapaissa vaaleissa päättää, millaisia poliittisia ratkaisuja maassasi tehdään, äänestät ehdokasta, jonka ryhmä haluaa antaa enemmän valtaa kansalaisille eikä ottaa sitä heiltä pois.

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu