Elegantti kansalaisaloite

Tahdon 2013
–kansalaisaloite luovutettiin
tänään eduskunnan puhemies Eero Heinäluomalle. Sen tavoitteena on tasa-arvoisen
avioliittolain saattaminen voimaan Suomessa. Aloitteen allekirjoitti
166 651 kansalaista, eli enemmän kuin kristillisdemokraateilla oli viime
eduskuntavaaleissa äänestäjiä. Kyseessä on kolmas kansalaisaloite, joka tulee
eduskunnan käsittelyyn. Viime keväänä ensimmäisenä aloitteena käsiteltiin
turkistarhauksen kieltämistä esittänyt aloite, ja 26.11. luovutettiin
eduskunnalle aloite tekijänoikeuslain muuttamisesta. Muissa, tarvittavat
50 000 allekirjoitusta saaneissa aloitteissa, esitetään ruotsin kielen opiskelun
vapaaehtoisuutta
ja energiatodistuslain
muuttamista
.

Muita
huomattavan kannatuksen saaneita, mutta 50 000 tukijan rajan alle jääneitä
aloitteita ovat esimerkiksi aloite kannabiksen käytön ja
hallussapidon kriminalisoinnista luopumiseksi
(24 495
allekirjoitusta), vanhemmuuden
kustannusten tasaamiseksi
(20 925), kansanäänestyksen
järjestämisestä EU-jäsenyydestä eroamiseksi
(30 418), energiajuomien kieltämiseksi
alle 16-vuotiailta
(31 964), suurpetokannan
rajoittamiseksi
(20 711) ja perustulon
käyttöönottamiseksi
(21 634).

Osa
aloitteista siis on ollut hyvinkin teknisluontoisia, toiset taas pohjautuneet
kansalaiskeskustelua herättäneisiin populääreihin aiheisiin. Aloite on ollut
hyvin suosittu etenkin netin aktiivikäyttäjien keskuudessa tapana pyrkiä
nostamaan itseä kiinnostavia aiheita poliittiseen keskusteluun. Mutta mikä on
kansalaisaloitteiden merkitys suomalaiselle demokratialle ja päätöksenteolle?

Keskustelun ohjaamisesta kansan
tahdon ilmaisemiseen

Kansalaisaloite
yhdistää suoran aloitteenteon mahdollisuuden vahvaan edustuksellisuuteen, koska
eduskunta kuitenkin viime kädessä käsittelee aloitteen ja päättää sen
hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Kyynisimpien kriitikoiden mukaan tämä
tekeekin aloitteista pelkkää poliittista teatteria, jonka toimimisen kansan
tahdon edistäjänä poliittinen eliitti voi halutessaan torpata. Kiihkeimpien
suoran kansanvallan ja elitismin vastustajien joukossa kansanvallaksi
mielletäänkin lähinnä suora kansanäänestys.

Keskeisempää
poliittisen vaikuttavuuden kannalta on kuitenkin se, että kansalaisaloitteiden
kautta on mahdollista nostaa parlamentaarisen keskustelun agendalle sellaisia
kysymyksiä, jotka kiinnostavat kansalaisia. Suomalaisten monipuoluehallitusten
ohjelmalta vaadittava konsensus on johtanut siihen, ettei esimerkiksi
kielikysymys ole voinut päästä reaaliseen parlamentaariseen keskusteluun. Mikäli
näin voi käydä, on myös ruotsinkielisten oikeuksien ja kaksikielisyyden
puolustajien kehitettävä argumenttejaan ja tarjottava muita malleja kuin status
quon säilyttäminen.

Parlamentaarikot
valitaan vaaleilla, joten he eivät voi myöskään heittäytyä välinpitämättömiksi,
jos jokin aloite saa kansalaisilta vahvaa tukea ja nousee mediahuomion
kohteeksi. Kansalaisaloitteen torppaaminen ilman aitoa keskustelua ja vahvoja
perusteita saattaa kostautua jatkokautta hakiessa, mikä jokaisen
vaalipoliitikon on otettava huomioon.

Kansalaisaloite on elegantti

Parasta
kansalaisaloitteessa on se, miten siinä suora kansalaisvaikuttaminen yhdistyy
vahvaan parlamentarismiin ja sitä kautta syntyvään keskusteluun.
Kansalaisaloitteita kommentoivat eri väestöryhmiä edustavat, usein asian
taustoihin perehtyneet, demokraattisesti valitut edustajat sekä valiokuntiin
selvityksiä ja lausuntoja antavat virkamiehet, tutkijat ja intressitahot. Tämä
lisää poliittisessa järjestelmässä tapahtuvaa deliberaatiota, pohdiskelua ja
erilaisten näkökohtien huomioonottamista.

Demokratia
ei ole, tai ainakaan sen ei tulisi olla, vain enemmistövaltaa, äänestyksiä ja
eturyhmäjunttausta. Tuomalla aikaisemmin usein kabineteissa tehdyn
deliberaation kaikkien kansalaisten näkyville ja ulottuville, kansalaisaloite
vahvistaa demokratian hienoimpia puolia. Toivon mukaan se synnyttää yleisesti
halun ymmärtää ja ottaa huomioon monipuolisesti erilaisia näkökulmia ja tehdä
päätöksiä, jotka edistävät kansakunnan kokonaisedun edistämistä yksittäisten
enemmistöjen tai vähemmistöjen sijasta.

Toivon
mukaan keskustelua, sen enempää tasa-arvoisesta avioliittolaista kuin
muistakaan kansalaisaloitteista, ei sidota jo ennen sen alkamista ryhmäkuriin
tai hallitusohjelmiin. Jos kansalaisaloite ei voi mennä läpi siksi, ettei asiaa
ole kirjattu hallitusohjelmaan, se jää kuolleeksi kirjaimeksi.

Julkaistu Kalevi Sorsa -säätiön blogissa 13.12.2013

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu