Talvivaaran opetukset

Aikanaan paljon toiveita ja sittemmin lähinnä turhautumista
ja vihaa herättänyt Talvivaaran kaivoshanke rämpii kriisistä kriisiin.
Todennäköisyys kaivosyhtiön selviytymiselle tai koko kaivoksen toiminnan
jatkuvuudelle heikkenee koko ajan. Lasku kaivoksen aiheuttamille
ympäristövahingoille on jatkuvasti kasvanut, tuotantokustannukset nousseet
huomattavasti alkuvaiheen optimistisista arvioista, jalostustuotteiden
markkinahinta pudonnut ja merkittävien sijoittajatahojen halu pääomittaa
yhtiötä heikentynyt.

Vastuu kaivoksen taloudellisesta kannattavuudesta ja
ympäristöllisestä kestävyydestä on kaivosyhtiöllä ja sen rahoittajilla. Syyllisten
löytäminen ja rankaiseminen ei kuitenkaan paljon lämmitä kun konkurssin
seurauksena ympäristötuhon siivoaminen jää veronmaksajien harteille. Siksi
onkin syytä katsoa tulevaisuuteen ja pohtia miten jatkossa estetään tällaisten
laskujen kaatuminen valtion niskaan.

Kaivokset ovat pitkäjänteistä bisnestä

Kaivokset, kuten muutkin luonnonvarahankkeet, ovat hyvin
etupainoisia investointeja. Etupainoisia ovat myös ne ympäristövahingot, joita
kaivoksesta aiheutuu perustettaessa ja louhintaa käynnistettäessä.
Ympäristöystävällistä kaivosta ei ole olemassakaan, kuin korkeintaan suhteessa
kilpaileviin kaivoksiin. Siksi riskien ja kustannusten etukäteisarviointi ja
ennustettavuus on äärimmäisen tärkeää paitsi kaivosyhtiön ja sijoittajien, myös
viranomaisten puolelta. Jälkikäteen siivoaminen ja virheellisten päätösten
korjailu ei ole luonnonvara-aloilla vain kallista, vaan usein myös mahdotonta.

Luonnonvarahankkeet herättävät usein myös paljon huolta ja
vastustusta paikallisväestön, kesäasukkaiden ja ympäristöjärjestöjen
keskuudessa. Usein poliittinen paine kaivoksen rakentamisen estämiseksi,
myönnetyn luvan peruuttamiseksi tai kaivoksen sulkemiseksi on kovaa. Maailmalta
on esimerkkejä siitäkin, miten kansallisen tason toimintaluvat on jo myönnetty,
mutta kaivoksen perustaminen tyssääkin kunnalliseen rakennuslupaan. (Defensor
Legis, 2011)

Ennustettava ja johdonmukainen toiminta tepsii

Viranomaiskäytäntöjen ennustettavuus tarkoittaa tässä
tapauksessa erityisesti sitä, että lupaprosessit ovat yhdenmukaisia ja
ennustettavia riippumatta hakijasta. Myönnettyjen lupien tulee olla myös sisällöiltään
vertailukelpoisia toisten vastaavien kanssa. Erityisen tärkeää järjestelmän
toimivuuden kannalta on se, että lupaehtojen rikkomisen sanktioiden pitää olla
ennustettavia ja suhteessa rikkomusten laatuun.

Jos käytännössä ainoa uskottava sanktio on kaivoksen
sulkeminen, joka voi tapahtua tai olla tapahtumatta poliittisen harkinnan
mukaan hyvin eri perustein, luottamuksen ja hyviin käytäntöihin kannustamisen
sijaan järjestelmä houkuttelee uhkapelaamiseen ja korruptioon. Esimerkiksi
kävisi vaikka kaksi rinnakkain laitettavaa tapausta, joista ensimmäisessä
kaivoksella tapahtuu onnettomuus, jonka seurauksena vahingollisia aineita
leviää ympäristöön ja kaivos suljetaan, mutta toisessa tapauksessa, jossa
jätettä dumpataan tietoisesti pohjavesialueelle, kaivos saa jatkaa toimintaansa
”kansallisen edun” nimissä.

Johdonmukainen sanktiojärjestelmä, jossa eriasteisista
laiminlyönneistä ja luparikkomuksista seuraa ennustettavissa oleva, tuntuva
sanktio (sakko, korvausvelvoite) toimii tehokkaana pelotteena noudattaa tehtyjä
sopimuksia. Poliittiselle paineelle ja pelille alttiit toimilupien purkuun tai
kaivosalueen luonnonsuojelualueeksi julistamiseen tähtäävät prosessit eivät
sitä tee. Ympäristölakeja ja kaivostoimintaan vaikuttavia säädöksiä, kuten ympäristöveroja
valmisteltaessa pitää ottaa huomioon se, miten esimerkiksi elinkaarensa
alkupäässä tai puolivälissä oleva kaivos kykenee sopeutumaan määräyksiin -ja
mahdollisesti antaa niille erivapauksia uusien säädösten suhteen jos ne eivät
ole ennustettavissa ja johtaisivat kohtuuttomiin vaikeuksiin.

Nollaverotuksen pitäminen oletuksena ei kuitenkaan voi olla
terve lähtökohta kaivostoiminnalle, sen enempää kuin kehitysmaissa tehdyt
sopimukset, joissa diktatoriset hallinnot antavat maansa luonnonvarat
käytännössä ilmaiseksi pois. Valtiota tai kansakuntaa ei voida kohtuullisin
perustein asettaa vastuuseen ei-demokraattisten hallitsijoiden sopimuksista tai
yksittäisten virkamiesten lupauksista.

Poliittisen harkinnan aika on ajoissa

Poliittisen prosessin aika on silloin, kun päätetään onko
kaivos tarkoituksenmukainen ylipäätään. Ylen MOT-ohjelman perusteella Pekka
Perä vedätti niin sijoittajia kuin viranomaisiakin. Biokasaliuotuksen piti olla
ekologisempi tapa tuottaa nikkeliä, ja sivutuotteina saataisiin myös uraania.
Talvivaaran esiintymähän on niin köyhä, että perinteisin menetelmin sen
louhiminen ei olisi kannattavaa. Nikkeli, samoin kuin Talvivaaran toinen sivutuote
lyijy, on jalostamattomana vaarallisempi raskasmetalli ihmiselle kuin uraani,
jonka erotteluluvan Talvivaara on menettänyt.

Poliitikkojen ja virkamiesten olisi siis pitänyt ratkaista
seuraava yhtälö:

– Kaivoksista on aina ympäristöhaittoja, paikalliset asukkaat
ja ympäristöjärjestöt vastustavat niitä yleensä aina.

– Kaivoksen päätuote on myrkyllinen raskasmetalli, yleisenä
suosituksena on sen käytön vähentäminen, ei lisääminen.

– Kaivoksen louhintamenetelmä on kokeellinen, onnistuessaan
merkittävästi vanhoja tapoja ekologisempi, mutta riskit ovat merkittävät.
Halutaanko riski ottaa?

– Kaivoksen tulosennuste on äärimmäisen optimistinen. Se
aikoo pyrkiä isompaan tuotannon määrään kuin mille on saamassa luvat.

Oma vastaukseni yhtälöön on, että lupaa Talvivaaran
kaivokselle ei olisi koskaan kannattanut myöntää, koska loppuun asti tehdyssä
harkinnassa potentiaaliset haitat väistämättä ylittäisivät potentiaaliset
hyödyt. Auki jää se, olisiko biokasaliuotuksen kaltaista edistyksellistä
kaivosteknologiaa voinut kehittää Suomessa ilman Talvivaaraa. Nyt sen maine on
ainakin pilattu.

Julkaistu Kalevi Sorsa -säätiön blogissa 19.12.2013

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu