Äijäfeministi Rinne ja mammanpojat

SDP:n puheenjohtajakilpaan ehdolla oleva Ammattiliitto PRO:n puheenjohtaja Antti Rinne murjaisi Helsingin Sanomien haastattelussa kansanomaiseen tyyliinsä, että perussuomalaisten riveistä kummunneita, (puolueen linjan kanssa ristiriidassa olevia) rasistisia heittoja selittää se, ettei puolueella ole yhteistä arvopohjaa. Fasismistakin Rinne puhui, mikä ei ehkä ollut kovin viisasta. Fasismi on vaikea määritellä ja kulunut pitkälti leimaavana iskusanana.

Sitä en toki kiistä, etteivätkö höpinät vähemmistöjen lähettämisestä Ahvenanmaalle, tuomioistuinten riippumattomuuden poistaminen ja kuolemantuomion kannattaminen edusta jonkinlaista autoritääristä oikeistolaisuutta, putinismia ja erdoganilaisuutta. Eli siis sellaisia elitistisiä ja uskonnollisia komentojärjestelmiä, joita tämä puolue on virallisesti ilmoittanut kansan syvien rivien nimissä vastustavansa.

Haastattelun lopussa Rinne kertoi myös olevansa ”äijäfeministi”, joka kannattaa naisille tasa-arvoista asemaa työmarkkinoilla ja muutenkin elämässä. Missään kohdin Rinne ei sanonut vastustavansa miesten tasa-arvon parantamista. Päin vastoin, vanhalla työmarkkinamiehellä on pitkä tausta ja vahvat näytöt nimen omaan miesvaltaisten teollisuusalojen työhyvinvoinnin ja kohtuullisten työolosuhteiden turvaamisessa. Siellä on ura tehty, usein mainetta ja kunniaa saamatta. Mediahuomiokin työntekijöiden puolustajalle on pääosin märkää rättiä naamaan. Silti mies on perisuomalaiseen tapaan kestänyt purnaamatta ja jatkanut eteenpäin.

Mammanpojat valittaa, karavaani kulkee

Samaa ei voi sanoa perussuomalaisista sankareista Reijo Tossavaisesta ja Kaj Turusesta, joista jälkimmäinen on oikein rikosilmoituksenkin tehnyt kun niin mielensä pahoitti. Mielenkiintoista olisikin tietää, että mikä sitten selittää perussuomalaisten älyttömiä mölinöitä, vai eikö natsitervehdysten kuvaaminen eduskunnan lehtereillä ja ”somaliystävien auttaminen kotiin” ole hänestä rasismia lainkaan. Nasima Razmyar on omassa blogissaan näitä möläytyksiä useamma luetellutkin. Tossavaisenkin blogikirjoitukset ja kommentit ovat vilisseet siinä määrin punikkia, isänmaanpetturia, punavihreää mädättäjää ja Neuvostoliiton kätyriä, että näppärä ammattiloukkaantuja varmasti osaisi tehtailla siitä useamman kantelun poliisille, oikeusasiamiehelle ja Hannu Karpolle.

Sekin on hupaisaa, miten rikosilmoitusten tehtaileminen ja oikeusjutuilla painostaminen olivat vielä 2008 punavihreän mafian hyökkäys demokratiaa vastaan, mutta nyt tällaista ulkoparlamentaarista toimintaa käytetään itse vastapuolen lyömiseen. Kun itsekin pidän Halla-ahon tuomiota väärin perustein annettuna ihmettelen tällaista tekopyhyyttä. Muutenkin jokaisesta pikkuasiasta vinkuminen ja kantelupukiksi heittäytyminen on suorastaan epäsuomalaista käytöstä, joka ei kunnioita tätä maata rakentaneiden aiempien polvien kovaa, purnailematta tehtyä työtä.

Myös miehisyyden esitaistelija, Henry Laasanen on ottanut asiakseen Rinteelle itkemisen feministiksi tunnustautumisen takia. Pahaa F-sanaa käyttämällä kun välittömästi irtisanoutuu kaikesta miesten hyväksi tehtävästä tasa-arvotyöstä ja liittyy pimeyden riveihin ajamaan femakkolepakoiden asioita. Mielestäni tämä on Rinteeltä vanhana miesasiamiehenä hyvä keino kertoa suurellekin väelle olevansa myös naisten ongelmista kiinnostunut. Sillä toisin kuin Laasanen väittää, SDP ei ole vain naisten tai miesten puolue, vaan kaikkien työtä tekevien ja työhaluisten suomalaisten kansanliike. Kansanliike, joka ei latista ihmisiä massaksi, vaan tunnistaa siellä olevat erilaiset yksilöt ja heidän tarpeensa.

Äijäenergiaa kaivataan

Suomalainen politiikka totta vie tarvitsee nyt kunnollista äijäenergiaa, jossa uskalletaan sanoa, että suomalaisia työpaikkoja tai palveluita ei puolusteta vähäosaisia potkimalla tai kuolemanrangaistuksilla. Myöskään 10 000 työtöntä maahanmuuttajaa eivät ole mikään oikea ongelma. 300 000 suomalaista työtöntä on oikea ongelma. Eikä se johdu maahanmuuttajista tai työttömien laiskuudesta.

Suomi kaipaa pelotonta keskustelua, rohkeita avauksia ja taitoa kuunnella kovaakin kritiikkiä, mennä itseensä ja oppia siitä. Sitä kaivataan SDP:ssä ja sitä kaivataan Perussuomalaisissa, koska tämä maa kaipaa uudistajia, rakentajia ja tekeviä käsiä, eikä ulisevia ammattivalittajia. Jos yhden lauseen runtu sivun haastattelussa talvella 2014 on este hallitusyhteistyölle keväällä 2015, niin itkupillit ja mammanpojat jääkööt oppositioon ruikuttamaan, kun toimen väki tarttuu ruoriin!

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu