Antti Rinne reivaa SDP:n oikealle kurssille

Ammattiliitto
PRO:n puheenjohtaja Antti Rinne
ilmoitti tänään Ylen ykkösaamussa virallisesti haastavansa
valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen
puheenjohtajuuden SDP:n puoluekokouksessa 8.-10. toukokuuta. Moni on pohtinut,
voiko eduskunnan ulkopuolelta tuleva ammattiyhdistysmies pärjätä vaalissa
istuvalle puheenjohtajalle, jolla on vuosien kokemus ja harjaantuminen
takanaan. Rinteen tunnettavuuttakin SDP:n kenttäväen piirissä on epäilty.

Jo
spekulaatiot puheenjohtajakilpailusta ovat synnyttäneet aikamoista kuhinaa.
Minultakin on kysytty, olenko nyt Rinteen miehiä vai tuenko lojaalisti istuvaa
puheenjohtajaa. Olen kuitenkin aika pitkälti samaa mieltä puolueaktiivien
enemmistön
kanssa siitä, että toivon puolueelta ensisijaisesti linjan
uudistamista ja selkiyttämistä. Puheenjohtajakysymys on olennainen vain
linjakysymyksen puitteissa: Kuka puheenjohtajana kykenee johtamaan SDP:n linjan
uudistamista ja uskottavasti julkisuudessa edustamaan sitä linjaa. Herättämään
kansan luottamuksen ja tuomaan elinvoimaa puolueeseen.

Rinteen ehdokkuus tekee hyvää

Riippumatta
siitä, tuleeko Rinne valituksi toukokuussa, hänen ehdokkuutensa on jo tehnyt
hyvää SDP:lle ja Suomelle. Puolueen suhde palkansaajaliikkeeseen ja eri
äänestäjäryhmiin on noussut keskusteluun. Ennen kaikkea on kuitenkin alettu
puhua suomalaisen teollisuuden tulevaisuudesta ja aktiivisen
investointipolitiikan merkityksestä. Koska nykyisen hallituksen aikana on
unohdettu, että sopeuttaminen veroja korottamalla tai menoja leikkaamalla eivät
tuota talouskasvua, vaan ainoastaan sopeutuvat menojen alenemaan. Samaa viestiä
toi tänään aamulla Työväen Sivistysliiton poliittisessa korkeakoulussa julkisen
sektorin haasteista puhunut JHL:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta.

Julkista investointipolitiikkaa
lyödään usein argumentilla, että aika on ajanut sen ohitse, koska maan
infrastruktuuri ja perusteollisuus on jo rakennettu. On myös sanottu, ettemme
elä suunnitelmataloudessa, eikä valtio voi valita voittajia. On kuitenkin
järjetön ajatus, että maailma olisi jotenkin valmis. Kun Suomen vanhat
elinkeinot taantuvat, tarvitaan tutkimus- ja kehitysrahoitusta uusille aloille.
Suomi tuo vuosittain valtavasti paitsi sähköä, myös muuta energiaa. Energiaomavaraisuuden
vahvistaminen ja energiajärjestelmän sähköistäminen olisi paitsi
huoltovarmuus-, myös ympäristöteko. Sähköä voimme tuottaa kotimaisin voimin,
hyvin vähin hiilidioksidi- ja pienhiukkaspäästöin.

SDP:n aktiivit
ovat alkaneet puhua aikaisempaa vähemmän julkisen sektorin menojen ja toimintojen
rukkaamisesta ja enemmän työllisyysasteen parantamisesta ja
elinkeinopolitiikasta. Siten Rinteen ja muiden talousdemareiden esiinmarssi on
jo kauan ennen puheenjohtajavalintaa reivannut puoluetta oikeaan suuntaan, eikä
todennäköisyys äänestyksen voittamisesta ole keskeistäkään.

Mikäli
puolueen jäsenistö katsoo viisaaksi valita minut puoluekokousedustajaksi
jäsenvaalissa, äänestyspäätökseni puheenjohtajavaalissa ratkaisee ennen kaikkea
paitsi se, keitä loppujen lopuksi on ehdolla, myös se, kuka uskottavimmin osaa
kertoa millaisilla investoinneilla ja talouspolitiikalla tuodaan Suomeen työtä
ja kasvua. Antti Rinteen ehdokkuus on jo saanut Urpilaisenkin nostamaan
investointikysymyksen hallituksen pöydälle kolmen miljardin sopeutusohjelmien
rinnalle. Tällöin kysymykseksi jää, voiko jo vuodesta 2008 puoluetta johtanut
ja sinä aikana kaikki vaalinsa hävinnyt puheenjohtaja antaa uskottavat kasvot uudelle
poliittiselle ohjelmalle.

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu