Veronmaksajat bisnesmiehinä

Helsinkiläinen
kaupunginvaltuutettu, Terhi Koulumies (kok.) kritisoi Puheenvuoron blogissaan
(4.2., Bisnestä veronmaksajien rahoilla) bioenergialle myönnettyjä julkisia
tukia. Erityisesti hampaisiin on otettu Nesteen tuottama biodiesel ja toinen
biopohjainen liikennepolttoaine, biokaasu. Vaikka olen Terhin kanssa yhtä
mieltä siitä, ettei biodiesel ole tulevaisuuden energiamuoto, kaipaa kaikkien
julkisten energiatukien kyseenalaistaminen vastinetta.

On nimittäin
aivan paljas fakta, ettei juuri mitään nykyään käytettävistä energiamuodoista
(tai muistakaan varsin hyödyllisistä teknologioista) olisi koskaan kehitetty
ilman joko julkisen vallan tai markkinoista riippumattomien monimiljonäärien
merkittäviä panostuksia niin tutkimuksen kuin rakentamisenkin osalta.
Esimerkiksi Terhin puolueen lämpimästi kannattama ydinvoima oli alkuvaiheessa
täysin kannattamatonta ja saatiin käytännölliseksi vain suurvaltojen
mittaamattoman suurilla rahallisilla tuilla. Samoin kaikki maailman suuret
vesivoimalat on rakennettu julkisin varoin, pitkillä investointiajoilla ja maltillisilla
tuotto-odotuksilla.

Markkinat eivät riitä kaikkeen

Terhin
peräänkuuluttama markkinaehtoinen toiminta on usein oikea menettely, kun
puhutaan kypsään vaiheeseen päässeiden teknologioiden jalostamisesta, käytöstä
ja resurssien jakamisesta niiden välillä. Tällaisia ovat esimerkiksi ydinvoima
ja suihkumoottorit. Markkinoilla liikkuvaa rahoitusta ohjaa kuitenkin yksi
tavoite yli muiden: voitontavoittelu.

Vapaiden
markkinoiden pääoma pyrkii maksimoimaan tuoton ja minimoimaan riskit pitkällä
aikavälillä. Kehitys on painottunut tällä tavoin erityisesti 80-luvulta lähtien
avautuneiden ja globalisoituneiden finanssimarkkinoiden kaudella. Kun puhutaan
vapaiden markkinoiden korkean riskin rahoituksesta, on kyseessä enintään
viideksi vuodeksi hankkeeseen sidottava pääoma. Sen jälkeen on päästävä
kotiuttamaan voittoja.

Vaikka
avoimet rahoitusmarkkinat ovatkin tuottaneet paljon hyvää, kuten saaneet
pääomia tehokkaaseen käyttöön ja tuoneet rahoitusta tarvitseville,
pitkäjänteisyysongelmaan ne eivät kykene vastaamaan. Tämän huomion teki jo
liberaaleja lähellä ollut lordi John Maynard Keynes Yleisessä teoriassaan. Itävaltalaisen
taloustieteilijän Joseph Schumpeterin innovaatiotaloustiedettä jalostanut
italialaissyntyinen ekonomisti Mariana Mazzucato peräänkuuluttaakin teoksessaan
”The Entrepreunial State: Debunking Public vs. Private Sector Myths” laajoja
julkisen sektorin tutkimus- ja kehitysinvestointeja pitkän aikajänteen
soveltavan teknologian hankkeisiin.

Yhdysvalloissa
veronmaksajien anteliaat panostukset esimerkiksi tietoteknologiaan ovat
kantaneet varsin mehukasta hedelmää, joka on tuonut runsaasti vaurautta ja
työpaikkoja. Menestyksekkään iPhonen teknologioista esimerkiksi kosketusnäyttö,
ääniohjaus, GPS-paikannus ja Internet on kehitetty osana liittovaltion
tutkimus- ja kehityshankkeita. Kotimaisesti tällaisia menestystarinoita on
esimerkiksi paljon julkista rahaa tietoverkkokehitykseensä 70-80 –lukujen taitteessa
saanut Nokia. Ylistetyn Piilaakson menestyksen taustalta löytyykin
innovatiivinen valtiovalta ja yrittäjähenkiset veronmaksajat, jotka kotiuttavat
nyt voittoja 60-70 –luvuilla aloitetuista investoinneista.

Energiajärjestelmä kaipaa julkista
panostusta

Energiajärjestelmän
osalta kannattavia pitkän aikavälin investointeja ovat esimerkiksi
liikennepolttoaineet, joissa jätteitä ja muita luontaisia hiilidioksidilähteitä
hyödyntävä biokaasu on varsin potentiaalinen osa ratkaisua. Kaasupohjaiset ja
hiilineutraalit liikennepolttoaineet, kuten synteettinen metaani, ovat lisänneet
suosiotaan myös yksityisten toimijoiden keskuudessa. Tämä johtuu
todennäköisesti siitä, että nykymalliset polttomoottoriautot olisi suhteellisen
halpa muuntaa toimimaan metaanilla. Jotta tästä teknologiasta saadaan
edullisempaa kuin EU-alueelle pääosin tuontitavarana tuotavasta öljystä, tarvitaan
julkisia tukitoimia.

Fossiilisten
liikennepolttoaineiden korvaaminen kotimaisilla, tai ainakin eurooppalaisilla
vaihtoehdoilla, on paitsi ympäristöllinen, myös huoltovarmuudellinen kysymys.
Akuilla toimivat sähköautot eivät ole ainakaan raskaan kumipyöräliikenteen
kannalta mahdollinen vaihtoehto näköpiirissä olevassa lähitulevaisuudessa. Jos
Terhi ei siis kannata kaiken raskaan liikenteen siirtämistä kiskoille (ja tähän
tarvittavia, varsin massiivisia julkisia raidehankkeita ja julkisia
subventioita), onkin kehitettävä raskaan liikenteen tarpeisiin jokin
kohtuuhintainen, hiilineutraali vaihtoehto.

Kun maailman
energiankulutus yhä edelleen kasvaa ja ilmasto-ongelmat aletaan ottaa yhä
vakavammin myös Kiinan, Latinalaisen Amerikan, Länsi-Afrikan ja Intian
kaltaisilla kasvavilla ja vaurastuvilla markkina-alueilla, on ekologisia ja
valtioiden omavaraisuutta vahvistavia energiamuotoja markkinakelpoiseksi
kehittäneiden valtioiden yrityksillä etulyöntiasema. Silloin suomalaiset
veronmaksajat pääsevät kotiuttamaan yrittäjähenkisyytensä voittoja.

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu