Jutta-tuvan tunnelmia

Käväisin eilen illasta ravintola
Juttutuvassa, joka muuttui SDP:n istuvan puheenjohtajan kampanjastartin ajaksi
Jutta-tuvaksi. Hyvin järjestetty kampanjatilaisuus, pakko sanoa. Paikalle oli
saatu kansanedustaja- ja ministeritason ihmisiä, kuten Lauri Ihalainen ja Pauliina
Viitamies
. Myös toinen suomalaisista S&D -ryhmän mepeistä, Liisa Jaakonsaari, oli paikalla.
Tilaisuuden juonsi tuttuun tapaan Oulun demareiden puheenjohtaja Mikko Salmi. Lavalla kävivät kertomassa
syistään tukea Jutta Urpilaista mm. entinen kansanedustaja Arto Bryggare, Vappu Taipale
ja Demariopiskelijoiden keskusjärjestö SONKin varapuheenjohtaja Nelli Nurminen.

Jutta Urpilainen itse tuli melko pitkän lämmittelykierroksen
jälkeen lavalle vastaten aluksi kysymyksiin ja pieneen
sana-assosiaatioleikkiin. Sen jälkeen hän piti lyhyehkön linjapuheensa.
Saavutuksistaan istuva puheenjohtaja mainitsi erityisesti Kreikan lainojen
takuudet, ja oikeudenmukaiset leikkausten ja veronkorotusten jakamiset ja
vanhuspalvelulain ja oppivelvollisuusiän nostamisen kaltaiset uudistukset.
Etenkin kahdesta viimeisestä olen lämpimästi samaa mieltä.

Leikkaukset ja veronkorotuksetkin
on kohdistettu kohtuullisen oikeudenmukaisesti vallitsevan talousparadigman
sisällä. Toki muutamia epäkohtia mukaan on mahtunut. Kuten yhteisöveron
vastikkeeton alennus, tai lapsilisien tasaleikkaus, kun vaihtoehtona olisi
ollut korotus ja verollepano. Osinkoverouudistuskin meinasi ampaista reisille
ja samaan aikaan on leikattu rajusti tutkimus- ja koulutusmäärärahoja.

Saadut vakuudet ovat nyt lähinnä
riippa. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja järki kehottaisivat leikkaamaan
Kreikan velkoja ja ottamaan siten ne pankit, jotka eivät luottotappioita
taseissaan kestä esim EKP:n holhoukseen vastineeksi pääomituksesta. Silloin
kuitenkin kalliisti maksetut vakuudet valuisivat kankkulan kaivoon. Tämä on
jälleen kerran osoitus siitä lyhytnäköisestä populismista, johon puolueen linja
on viime vuosina liian usein perustunut.

Jutan kampanjassa on yksi mutta – joka voi kaataa sen

Jutan näyttävää ja loppuun asti
hiottua kampanjapumppua ovat pyörittämässä lahjakkaat taustavaikuttajat Matti Niemi ja monien vaalien mies Tage Lindberg. Jos homma olisi kiinni
heidän taktisesta osaamisestaan, Jutan uudelleenvalinta olisi läpihuutojuttu.
Yhdelle asialle he eivät kuitenkaan voi mitään.

Oli kuluvan hallituskauden
saavutuksista mitä mieltä tahansa, niillä ylpeily on menneillä teoilla
ylpeilemistä. Suurin heikkous toveri Urpilaisella ja tämän kannattajilla on se,
ettei näillä ole tarjota puolueelle tai Suomelle mitään tulevaisuuden suuntaa.
Ei näkemystä siitä, mihin haluamme kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua
päästä. Eikä edes siitä, minkä tekojen ja tavoitteiden puolesta suomalaisten
kannattaisi äänestää SDP:tä tulevissa eduskuntavaaleissa. Ei, vaikka
tilaisuudessa esitetyssä tukivideossa ja lavapuheenvuoroissa toisteltiin sitä,
että sosialidemokratian pitää olla tulevaisuuteen katsova liike, joka ei
haikaile mennyttä maailmaa.

Jos esimerkiksi täystyöllisyyden tai reilun tulonjaon puolesta kamppaileminen on menneisyyden haikailemista, niin kai minäkin sitten kuulun haikailijoihin.

Kuten Jutta ja tämän tukijat ovat
monissa puheissaan sanoneet, suomalaiset arvostavat vastuun kantamista. Sillä
vastuunkannolla olisi kuitenkin oltava jokin tavoite ja suunta, joka johtaa
toivottavampaan maailmaan. Jos ei ole suuntaa eikä tavoitteita, tai ne
karkaavat koko ajan kauemmas, pelkkä valtionhoitajuus ei kansalaisille riitä.

Oli
Antti Rinteen esittämistä
suuntaviivoista sosialidemokratian ja Suomen tulevaisuudelle mitä mieltä
tahansa, ne kuitenkin muodostavat selkeän vision ja linjaavat tavoitteita,
joiden takana seistä ja keinoja niihin pääsemiseksi. Ne voivat toki olla vääriä.
Yleensä osa ainakin ohjelmien keinoista osoittautuu historiallisessa
katsannossa vääriksi. Mutta sentään ne ovat olemassa.

Haluan kuitenkin kiittää SDP:n
istuvaa puheenjohtajaa siitä, ettei sisäistä keskustelua ole yritetty suitsia,
vaan siihen on lähdetty mukaan. Elävä ja hengittävä kansanliike kestää
reippaankin keskustelun ja vahvistuu sen kautta. Toivotan onnea ja menestystä
toveri Urpilaisen kampanjaan – toivottavasti tulevaisuuden linja löytyy puoluekokoukseen
mennessä!

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu