Kokoomuksen puheenjohtajapeli palaa säästöliekillä

Kokoomuksen
puheenjohtajapeli on ollut käynnissä ainakin yhtä pitkään kuin SDP:n, minkä
kaikki politiikan huhuista nauttimaan päässeet hyvin tietävät. Julkista siitä
tuli kuitenkin vasta, kun pääministeri Jyrki Katainen ilmoitti jättävänsä
puolueen puheenjohtajan tehtävät. Puoluekokoukseen on alle kolme kuukautta,
mutta yksikään ehdokasspekulaatioihin nousseista ei suostu kertomaan
aikomuksistaan lähteä kilpaan. Mitään kuhinaa Kokoomuksen kenttäväessä ei
myöskään ole syntynyt esim. linjanmuutosten tai puheenjohtajaan liittyvien
henkilötoiveiden osalta.

Paineita
sinisissä riveissä kuitenkin luulisi olevan, ainakin mikäli puolueen aktiivien
ja sitä voimakkaasti tukevien elinkeinoelämän lobbareiden valitusta kohoavista
veroasteista, kiristyvästä sääntelystä ja paisuvasta julkisesta sektorista on
uskominen. Tästä voinee siis vetää vain johtopäätöksen, että Kokoomuksessa
sisäistä keskustelua ja etenkin oman linjan kertomista julkisuuteen rajoitetaan
ja sanktioidaan rajusti.

Vaikka
heitot demariosapuolten välillä ovat välillä olleet tylyjä, eikä vyön alle
lyömiseltäkään ole vältytty, niin SDP ei ole kuitenkaan rangaissut
toisinajattelijoita tai edes niitä, joiden käytös ei täytä hyvän maun
kriteereitä. Pakko ihailla kokoomuslaisten puoluekuria, vaikken siitä itse
haluaisikaan päästä nauttimaan.

Kuka voisi nousta kykypuolueen johtoon?

Oma
suosikkini on nykyinen elinkeinoministeri Jan Vapaavuori, vanhan liiton
kova porvari, joka on kuitenkin suurten kauppakeskusten vastaisella
ristiretkellään ja järkevällä kaavoituspolitiikallaan osoittanut olevansa
pikemminkin pro market kuin pro business. Markkinamyönteisyys on huomattavasti
positiivisempi piirre ihmisessä kuin suurituloisten mielistely tai yksittäisten
liikemiesten edunvalvonta.

Vapaavuoressa
on myös tervettä joustavuutta ja praktisuutta, joka mahdollistaa kompromissit,
vaikka ne sotisivatkin omaa ideologiaa vastaan. Vapaavuoren markkinaliberaali
Kokoomus olisi SDP:lle jopa helpompi hallituskumppani, kuin naminami-hehkutuksesta
kärsivä Kataisen sosiaaliliberaali puolue.

Inhokkini
taas on sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko. Risikossa on
sellaista tiettyä konservatiivisen sosiaalitantan profiilia, joka näkee
työttömyyden tai osattomuuden moraalisena heikkoutena ja yksilön laiskuutena.
Sellaisesta ihminen pitää parantaa ”kannustimilla”, eli rankaisemalla huonosta
ja palkitsemalla hyvästä käytöksestä.

Vaikka
Risikon Kokoomus voisikin suhtautua lähtökohtaisesti Vapaavuoren oman elämänsä
sankarin ideologiaa positiivisemmin sosiaalietuuksiin ja niiden kautta
toteutettavaan tavoitteelliseen sosiaalipolitiikkaan, on taustalla oleva ajatus
ja ihmiskuva niin vieras sosialidemokratialle, että näen sen todella hankalana
sovittaa yhteen SDP:n kanssa.

Kokoomukselta uupuu kokemus naisjohtajasta

On
kuitenkin totta, että perinteisistä suurista puolueista vain Kokoomuksella ei
vielä ole ollut naispuheenjohtajaa. Olisiko sitten Henna Virkkusen
vuoro? Haastattelin kovana työmyyränä tunnettua kunta- ja hallintoministeriä
eilen eduskunnassa Jyväskylän demarinuorten lehteen, ja hän sanoi vielä
harkitsevansa asiaa. Kieltämättä vastuulle tulleen ison uudistuksen takkuaminen
ja hankkeessa osoitettu härkäpäisyys viedä valmis malli läpi on suututtanut
niin maakunnissa kuin joissain kaupungeissakin. Uudeksi vastuualueeksi on
tullut liikenneministeriö ja eurovaaleissakin pitäisi tehdä töitä.

Vaikka
Virkkunen onkin henkilönä sanavalmis, ystävällinen ja miellyttävä, en näe
hänessä sellaisia innostavia ominaisuuksia tai karismaa, jota puoluejohtajalta
vaaditaan. Hän onkin parhaimmillaan sektoriministerinä tai euroedustajana
puskemassa läpi puolueensa tavoitteita tarvittaessa oman suosionsa
kustannuksellakin.

Kaikki
on tietysti mahdollista. Itse en tunne spekulaatioissa vilahtaneita Lenita
Toivakkaa
tai Petteri Orpoa sen vertaa, että osaisin sanoa näistä
mielipiteeni. Toivonkin, että kunhan kokoomuslaiset saavat pohdintansa käytyä,
puolue käy yhtä perusteellisen julkisen linja- ja henkilökeskustelun kuin mitä
SDP käy nyt. Haluaisin tutustua paremmin vanhan aseveliakselin uusiin tuulahduksiin
ennen kuin elokuussa käydään yhdessä budjetin kimppuun.

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu