Vasemmisto ja media

Asiantuntijat tyrmäävät Rinteen talouslinjan. Näin revittelivät Yleisradion nettiuutiset kysyttyään kuudeltatoista ekonomistilta, mitä mieltä nämä ovat elvytyksestä velkarahalla ja julkisen sektorin suuremmista investointipanostuksista. Sitä ei mainittu, ettei 16 ekonomistin joukossa ollut yhtäkään yliopistotutkijaa, vaan pääosa haastatelluista oli elinkeinoelämän etujärjestöjen, suuryritysten tai pankkien palveluksessa. Mukaan toki mahtuivat kuitenkin SAK:n ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen pääekonomistit.

Silti ekonomistit asettuivat suhdannepoliittista elvytystä vastaan vain luvuin 10-6. Julkisiin investointeihin suhtauduttiin huomattavasti nihkeämmin. Tämä ei sinällään ole yllätys. Eurooppalainen ja suomalainen talouskeskustelu on 90-luvulta lähtien suhtautunut nihkeästi valtion aktiiviseen rooliin elinkeinotoiminnassa. Absoluuttisen huonoa se ei kuitenkaan välttämättä ole, sillä juuri tulevaisuuden kasvualoihin ovat satsanneet esimerkiksi Yhdysvallat ja monet Aasian maat, joiden valtiovetoinen investointipolitiikka on myös tuottanut tuloksia.

Julkisen investointipolitiikan hyvistä puolista on kirjoittanut paljon muun muassa kansainvälisesti tunnustusta saanut ekonomistiguru Mariana Mazzucato, jonka ajatuksia olen itsekin esitellyt aiemmin täällä.

Onko media puolueellista?

Äkkiseltään voikin siis nähdä, että YLEn uutisointi perustuu puolueelliseen ja puutteelliseen asiantuntijaotantaan, joka ei myöskään yksimielisesti tyrmää Antti Rinteen ohjelmaa, ainakaan kokonaan. Kun tätä vertaa aiempiin uutisiin siitä, kuinka ”SDP otti askeleen taaksepäin” ja esimerkiksi välittömästi puheenjohtajavaalin jälkeiseen tenttaamiseen siitä, miten kehysriihipäätökset aiotaan avata, voisi tehdä johtopäätöksen, että media pyrkii käymään aggressiivista lokakampanjaa Rinnettä ja tämän linjaa vastaan.

Tenttaaminen voidaan peilata esimerkiksi sitä vasten, että Rinteen joutuessa vastaamaan kysymyksiin kehyspäätöksistä edes varapuheenjohtajavaalin tulos ei ollut selvä, puoluehallituksesta tai -valtuustosta puhumattakaan. Rinteen toteamus, että päätöksenteko SDP:n politiikasta kuuluu mainituille elimille yhdessä on paitsi demokratiaa kunnioittava, myös sitä mitä puolueen säännöt edellyttävät. Luonnollisesti SDP:n sisäisen demokratian kulttuuri poikkeaa jyrkästi paitsi suomalaisista porvaripuolueista myös monien ulkomaisten veljespuolueidemme käytännöistä, joten ymmärrän hämmennyksen.

Mandaatti avata esimerkiksi lapsilisien leikkauspäätös on hyvin vahva, sillä kansa vastusti sitä lähestulkoon yksimielisesti. Säästötoimenpiteen olisi voinut toteuttaa siten, että se olisi vahvistanut kokemusta oikeudenmukaisuudesta, esimerkiksi tasokorotus- ja verollepanomallilla, jota vasemmistopuolueet ehdottivat. Nyt kun päätös on tehty, se voitaisiin kompensoida esimerkiksi korottamalla pienituloisille lapsiperheille suunnattuja tarveharkintaisia tulonsiirtoja. Toimittajilta olisi voinutkin kysyä, oliko päätös heistä hyvin perusteltu tai oikeudenmukainen.

Hegemonia ohjaa uutisointia

Median ja vasemmiston ongelmallinen suhde on jatkunut jo pidemmän aikaa. Jutta Urpilaisen asiaosaaminen ja johtajankyvyt kyseenalaistettiin koko tämän puheenjohtajakauden. Samoin hänen kykeneväisyytensä hoitaa valtiovarainministerin tehtäviä ja toteuttaa vastuullista talouspolitiikkaa. Kun tätä vertaa vaikkapa siihen, miten Jyrki Kataista kohdeltiin, kun hänet nimitettiin valtiovarainministeriksi ilman taloustieteellistä koulutusta tai minkäänlaista taustaa talousasioiden hoitamisesta, ristiriita käy ilmeiseksi. Kukaan ei epäillyt hänen osaamistaan tai talouspolitiikkansa vastuullista.

Sama näkyy nyt Rinteen kohdalla. Verrataan vaikkapa Juha Sipilään, joka on yrittäjätaustasta käsin ehdotellut 8 mrd. leikkauspainotteisia sopeutusohjelmia ja samaan aikaan vastustanut kaikkia hallituksen esittämiä säästöjä ja tulonlisäyksiä; kukaan ei ole kyseenalaistanut hänen talousosaamistaan. Sen sijaan 15 vuotta isoja ammattiliittoja johtanut Rinne, joka on toiminut ministerin avustajana ja verkostoitunut koko suomalaiseen työmarkkina- ja talouspoliittiseen osaajakenttään, ei kykenisi mediadiskurssin perusteella suoriutumaan valtiovarainministerin tehtävistä. Pitää ottaa huomioon, että Urpilaisen luokanopettaja-oppositiojohtajatausta oli huomattavasti ohuempi samaan pestiin ja silti hänen arvioitiin sekä hallituskumppaneiden että toimittajien puolesta suoriutuneen loistavasti.

Olisi kuitenkin liian helppo vastaus sanoa, että toimittajat ovat lähtökohtaisesti oikeistolaisia ja inhoavat demareita psykologisista syistä. Kyse on paljon syvemmästä rakenteellisesta kysymyksestä, jossa tietynlainen ajattelu valtiontalouden hoitamisesta ja järkevästä talouspolitiikasta on päässyt vallalle. Ollaan Iisakki Kiemungin sanoin ”Ihan tinassa” (there is no alternative, ei ole vaihtoehtoa –tilassa).  Kun vallitsevalle totuudelle, eli hienommin hegemonialle, ei ole riittävän suurta haastajaa, on helppoa mennä valtavirran mukana.

Kuitenkin on huomattava, että valtavirran taloustieteilijät ja näiden politiikkasuosituksia noudattaneet poliitikot ovat kerta toisensa jälkeen epäonnistuneet kriisin ennustamisessa, ennaltaehkäisyssä ja uuden kasvun synnyttämisessä. Työvoiman tarjontaa edistävillä toimenpiteillä rakenteellista työttömyyttä alentamaan pyrkivien taloustieteilijöiden, kuten Juhana Vartiaisen, arvion mukaan Suomen rakenteellinen työttömyys (ns. NAIRU) on n. 6 % ja sen yläpuolella oleva työttömyysaste on suhdanneperusteista johon tulisi vastata suhdannepoliittisella elvytyksellä. Kuitenkaan tällaisia elvytystoimenpiteitä ei haluta suosittaa, koska ne olisivat oman ideologian vastaisia.

Toivottavaa olisi, että mediakin alkaisi myyvien sankari-konna -tarinoiden rakentamisen sijaan suhtautua kriittisemmin toistuvasti ennusteissaan epäonnistuviin talouskurin kannattajiin ja uteliaammin kriisipolitiikan vaihtoehtoihin. Aikanaan laman jatkuminen tulee heijastelemaan yhä enenevissä määrin jo nyt isoihin irtisanomisiin päätyneisiin mediataloihin. Olisi toivottavaa, ettei kriittisen ja syvällisen journalismin nousua tarvitsisi hakea kortistosta käsin.

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu