Toimiva sääntely on työtä tekevien paras ystävä

Turhan sääntelyn vastustaminen on noussut tulevien eurovaalien kantavaksi teemaksi, kun ratkaisuja Eurooppaa sitkeästi vaivaavan talouslaman selättämiseksi ei osata tai uskalleta esittää. Kyseessä onkin helppo maali, koska kansalaisten mielikuvissa EU on se instanssi, joka tuottaa järjenvastaisia, todellisuudesta vieraantuneita ja hankalan nimisiä direktiivejä. Onhan se ihan tottakin.

Suomalaiseen ja laajemmin pohjoismaiseen menoon tottuneille eurooppalainen lainsäädäntö on monimutkaista, byrokraattista ja kaoottista. Soppaa sekoittaa vielä sekin, että kaikilla jäsenmailla on omat kansalliset lainsäädäntönsä ja erityispiirteensä, jotka tulee unionin tason säännöksissä huomioida, puhumattakaan eri ryhmien poliittisista tavoitteista. Säädösten valmistelussa, selkeydessä ja soveltamisessa onkin valtavasti tekemistä.

Sääntelyn vastustajista monella onkin hyvä ajatus siitä, että purkamalla säädösviidakkoa saadaan jäljelle jäävistä säännöksistä järkeenkäypiä, selkeän yksinkertaisia ja ymmärrettäviä. Sehän helpottaa niin omakotiasujien, ulkomailla työskentelevien kuin laajentuvien yritystenkin asiaa. Osa sääntelykriitikoista ei kuitenkaan ehkä ole ajatellut asiaa riittävän pitkälle.

Hyvä, paha sääntely

Toisin kuin uskotaan, yleiseurooppalaisella sääntelyllä on paljon hyviä puolia, kunhan se vain toteutetaan järkevästi. Varhain huomattiin jo esimerkiksi yhteisten sähköpistoke- ja tv-lähetysstandardien edut. Samanlaisilla periaatteilla on pyritty uudistamaan muitakin standardeja, esimerkiksi tieliikennemääräysten osalta. Uusille aloille on levitty vaikkapa hankalan nimen saaneen ”yhdistelmälupadirektiivin” kautta.

Työvoiman liikkuvuutta ja sovellettavia työehtoja määrittelevät direktiivit ovat kuitenkin tuiki tarpeellisia. Unionissa on yritetty ajaa läpi sellaisiakin ratkaisuita, jossa sovellettavia työehtoja ei määriteltäisi lainkaan tai ne määrittyisivät työvoiman lähtömaan perusteella, esimerkiksi tapauksessa jossa myös työvoimaa lähettävä yritys olisi peräisin samasta maasta.

Paljon otsikoissa olleen Olkiluodon ydinvoimalatyömaan riistopalkat ja työehtoloukkaukset johtuivatkin säännösten puutteellisesta toimeenpanosta ja epäselvyydestä. Periaatteellisella tasolla kun on vain hyvä asia, että työvoima voi liikkua sinne missä töitä on. Toisaalta myöskään hyvät, talouskasvua tuottavat investoinnit eivät viivästy tai jää toteuttamatta ammattitaitoisen työvoiman puutteen takia.

Toistaiseksi riittämätön asetettujen sääntöjen valvonta on aiheuttanut kaikki pahimmista EU:n kohtaamista ongelmista: itäeurooppalaisen työvoiman aiheuttaman hintakilpailun rakennus- ja kuljetusaloilla, Kreikan ylivelkaantumiskriisin ja riittämättömästä pankkivalvonnasta ja luottoriskin hallintavaatimuksista johtuneet finanssiromahdukset Irlannissa ja Espanjassa.

Ei siis ole vain niin, että luotua sääntelyä täytyy purkaa, vaan yhä edelleen täytyy rakentaa ja vahvistaa sellaista sääntelyä, joka on tarpeellista synnyttämään ja ylläpitämään luottamusta esimerkiksi valtioiden ilmoittamiin talouslukuihin ja pankkien kykyyn suoriutua vastuistaan. Samalla pitää kuitenkin kirjoittaa sellaisia säännöksiä, jotka todella toimivat tarkoitetulla tavalla. Myös olemassa olevista direktiiveistä pitää perata pois sellaiset pykälät, jotka aiheuttavat vain soveltamisen vaikeutumista.

Säännellään oikein ja tasapuolisesti

Yleiseurooppalaisen säätelyn tärkein tavoite on tasapuolinen ja yhdenvertainen kohtelu. Ei vain suomalaisille ja muunmaalaisille työntekijöille, vaan myös suomalaisille ja muunmaalaisille yrityksille. Samoin pienet ja suuret yritykset on saatettava keskenään samalle viivalle. Euroopan tulevan viennin, kasvun ja työllisyyden vetureina tulevat olemaan pienet ja keskisuuret, voimakkaasti kasvamaan pyrkivät yritykset.

Näille yrityksille on suunnattomasti haittaa jäsenvaltioiden eroavista lainsäädännöistä, vaihtelevista veroasteista ja veronkantoperusteista. Niillä ei ole varaa palkata konsulttiyrityksiä ja lakimiesarmeijoita laatimaan laajenemisstrategioita ja selvittämään uusiin toimintaympäristöihin liittyviä oikeudellisia kiemuroita. Ne eivät myöskään kykene sellaiseen aggressiiviseen verosuunnitteluun, jota suuryritykset harjoittavat, vaan joutuvat maksamaan yritys- ja yhteisöveronsa täysimääräisinä.

Siksi onkin kasvun ja kaiken eurooppalaisen yritystoiminnan kannalta parasta, että työllisyyteen ja yrittämiseen liittyvää lainsäädäntöä, ympäristömääräyksiä, minimityöehtoja ja esimerkiksi yritys- ja arvonlisäveroasteita (tai ainakin määräytymis- ja vähennysperusteita) pyritään yhtenäistämään EU-tasolla. Hallitsematon vero- ja työehtokilpailu johtaa herkästi siihen, että suuret, monessa maassa toimivat ja kotipaikkaansa herkästi vaihtavat yritykset hyötyvät pienten kustannuksella.

Samalla verosuunnittelu ja työehtojen polkeminen johtavat kilpajuoksuun pohjalle, jossa vaarannetaan hyvinvointivaltion rahoituspohja, vaikkapa koulujen, terveydenhuollon ja julkisinfrastruktuurin ylläpito. Työehtokilpailu johtaa myös palkansaajien kulutusmahdollisuuksien heikkenemiseen ja kärjistää yhteiskunnallista vastakkainasettelua etenkin maissa, jotka ovat jo nyt kriisiytyneet tai kriisiytymässä.

Kriittisesti kehittämään

Koska pohjoismainen byrokratia ja lainsäädäntö on edistyksellistä verrattuna eteläisempiin maihin, onkin tärkeää, että meiltä Suomesta valitaan Euroopan parlamenttiin sellaisia meppejä, jotka ymmärtävät lainsäädännön valmistelua, hyviä lainsäädäntöperusteita ja painottavat integraation kannalta oleellisia asioita. Siten saadaan parannettua säädettävien lakien ja direktiivien tasoa ja harvennettua pykäläviidakkoa. Tärkeää myös on, että suuryritysten edun, eli sääntelemättömyyden sijaan he ajavat markkinoiden ja reilun kilpailun etua, eli sellaisia säädöksiä jotka ovat kaikkia toimijoita kohtaan tasapuolisia ja koskevat kaikkia tasapuolisesti.

Suomalaisista ehdokkaista hyviä asiantuntijoita ovat esimerkiksi EU-asioista vastaavan suuren valiokunnan puheenjohtaja, Miapetra Kumpula-Natri (sd.), Euroopan demarinuoria v. 2011 saakka luotsannut Kaisa Penny (sd.), Euroopan talouspolitiikkaan syvällisesti perehtynyt toimittaja ja kirjailija Timo Harakka (sd./sit.) ja konkarimeppi Liisa Jaakonsaari (sd.). Jos koet suurta vastenmielisyyttä äänestää sosialidemokraatteja, niin voin suositella digiasiantuntija Jyrki Kasvia (vihr.) tai yllättävän usein hyvien puolelle päätynyttä Sirpa Pietikäistä (kok.).

Tärkeintä on, että EU:ta kehittämään lähtee täältä Suomesta järkeviä ja maltillisia ihmisiä, jotka ajattelevat asiat loppuun saakka.

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu