”Lakko, pirun keksintö, vie turmioon isänmaan!”

Eilinen AKT:n työnseisaus Suomen satamissa on kirvoittanut puoluekokoukseensa valmistautuvan Kokoomuksen väestä innokasta kannatusta puolueen hallituksen ja yhden puheenjohtajaehdokkaan kannoille siitä, että ammattiliiton jäsenmaksun verovähennyskelpoisuus tulisi poistaa, koska lakkoilua ei pidä tukea verovaroin.

Kansanedustaja Sampsa Kataja vaatii myös lakko-oikeuden rajaamista, koska tällainen jatkuva lakkoilu tuhoaa Suomen kansainvälisen maineen ja satamien sulkeminen maksaa viennille sata miljoonaa päivässä. Elinkeinoelämän pikku apulaisten ajatushautomo Liberan eduskuntaankin kenties nouseva tutkimusjohtaja  Elina Lepomäki kyseenalaisti jälleen koko ay-liikkeen oikeutuksen, koska hänen libertaarisessa utopiassaan markkinoiden näkymätön käsi ohjaa asiat siten, ettei kukaan voi saada tuottavuuttaan korkeampaa tai matalampaa palkkaa.

Kukaan oikeasti työelämässä ollut ihminen tuskin allekirjoittaa Lepomäen väitettä. Puppua on myös useiden EK:n ja Kokoomuksen napamiesten höpinä 100 miljoonan euron tappioista. Yhden päivän seisokki tarkoittaa vain, että satamiin muodostunut suma puretaan seuraavien työpäivien aikana tiiviimmällä työtahdilla. Tappioita toki tulee jonkin verran, ehkä miljooniakin, mutta kuitenkin vain murto-osia päivittäisen viennin arvosta. Erilaiset viivästykset logistiikassa ovat normaaleja ja niitä aiheuttavat monet muutkin tekijät kuin vain työnseisaukset. Turpaan tulee sitä paitsi ahtaajillekin, joilta jää lakkopäivän palkka saamatta. Pelkällä lakkoavustuksella ei pitkälle jammailla.

Vahva ay-liike vähentää lakkoilua

Oheinen STTK:n julkaisema kaavio osoittaa, että työtaistelutoimien määrä ja kesto on selkeästi vähentynyt 1980-luvulta kun työmarkkinajärjestelmä on vakiintunut ja kommunistien poistuttua marginaaleihin poliittinen lakkoilu on käytännössä hävinnyt kokonaan. Vuoden 2005 piikki johtuu sekin työnantajapuolen paperitehtaille julistamasta työsulusta. Pitääkin todeta, että Suomen Yrittäjien manaama työehtojen yleissitovuus ja sen taustalla oleva globaalisti korkea järjestäytymisaste on tuottanut vakaan, ennustettavan ja maltillisen työmarkkinajärjestelmän, jossa työtaisteluita ei tarvita ja palkkakehitys on maltillista ja alojen kesken tasapainoista.

Usein suomalaisia pelotellaan oikeiston ja elinkeinoelämän etujärjestöjen toimesta Ranskan mallilla ja maan äärivahvalla ammattiyhdistysliikkeellä, joka lakkoilee tuon tuostakin. Pelottelijat unohtavat kuitenkin kertoa, että Ranskan järjestäytymisaste on n. 20 % ja yli puolet työntekijöistä kuuluu ammattiliittoon vain yksittäisillä aloilla. Tästä seuraava epävakaa ja epätasapainoinen työmarkkinajärjestelmä johtaa vain vastakkainasetteluun ja siihen, että saadakseen neuvottelukanavat ylipäätään auki työmarkkinakonflikti pitää eskaloida äärimmilleen.

Mikä on se sellainen laiton lakko?

Moni on pohdiskellut, onko AKT:n eilinen työtaistelutoimenpide laiton. Alallahan on voimassa oleva työehtosopimus ja muutenkin työtaistelutoimista tulisi ilmoittaa neljä päivää etukäteen vastapuolelle. AKT:n toimenpide ei kuitenkaan kohdistunut työehtosopimukseen, vaan oli mielenosoitus venäläisvarustamon kanssa pitkittynyttä kiistaa kohtaan, jossa yritettiin painostaa sataman pääluottamusmiestä perusteettomilla vahingonkorvausvaateilla. Asiassa viranomaiset, työnantajajärjestöt tai venäläisten asiakkaana oleva Outokumpu eivät ole vaivautuneet ryhtymään mihinkään toimenpiteisiin.

Orjuuteen verrattavilla ehdoilla työn teettäminen on vakava asia kaikkien suomalaisten palkansaajien ja yrittäjien kannalta, sillä Suomen kustannustasoa ei voida koskaan painaa niin alas, että kykenisimme kilpailemaan sellaisten työntekijöiden kanssa joille ei tarvitse maksaa kunnollista korvausta työstään. Siksi joidenkin Perussuomalaisten ulina siitä, että pitäisi lopettaa tämä kansainvälinen solidaarisuushöpinä ja miettiä isänmaan kilpailukykyä on lyhytnäköistä ja typerää. Kun pääomat ja tavarat liikkuvat vapaasti, niin samanveroiset oikeudet on oltava kaikilla tai niitä ei ole pian kellään.

Muulloinkin niin sanotusti laittomaan työtaisteluun päädytään usein tilanteessa, jossa työnantajayritys toistuvasti rikkoo työehtosopimusta ja osoittaa piittaamattomuutta asian korjaamiseksi. Kiistoja on usein pyritty ratkaisemaan tätä ennen neuvotteluteitse tai työtuomioistuimessa, mutta monet yritykset katsovat mahdolliset sanktiot pienemmäksi haitaksi kuin ne säästöt, jotka he TESiä rikkomalla saavuttavat, jolloin työntekijäpuolelle ei jää muita vaihtoehtoa kuin ryhtyä saarto- tai lakkotoimenpiteisiin.

Ay-liikkeen on otettava opiksi

AKT:n virhe asiassa oli liian nopea ja radikaali eskalaatio, ja sitä seurannut surkea tiedottaminen. Parempia toimia mediahuomion saamiseksi asialle ja paineen nostamiseksi olisi ollut vaikka yhden sataman sulkeminen, tai koko Suomea koskettanut tunnin työnseisaus, joka olisi varmasti saanut kaiken näkyvyyden, mutta kukaan ei olisi voinut väittää, että siitä olisi ollut jotain merkittävää haittaa.

Ay-liikkeen pitäisikin harjoitella nykyistä parempaa medianhallintaa ja mainostaa kaupunkien nuorelle, globaalisti ihmisoikeuksia puolustaville kosmopoliiteille sitä käytännön ihmisoikeus- ja yhdenvertaisuustyötä koko maailman työtätekevien hyväksi, jota tällaisilla mielenilmauksilla tehdään.

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu