Työuria pidemmiksi työaikaa lyhentämällä?

Olen tässä vietellyt laiskoja kesäpäiviä. Tai kenties laiskat kesäpäivät ovat vietelleet minua. Makaillessani sohvalla ja syljeksiessäni kattoon rupesin pohtimaan maamme työmarkkinatilannetta ja useiden vakavasti otettavien tahojen vaatimuksia työurien pidentämisestä.

Keskustelu on pääosin lainehtinut akselilla, joka alkaa argumentista ”suomalaiset elävät aikaisempaa pidempään ja tarvitsevat enemmän julkisia palveluita, joten meidän on tehtävä pidempään töitä, jotta voimme maksaa eläkemaksut ja verot”, johon vastataan ”mutta meillähän on jo 300 000 työtöntä, ei eläkeiän nosto tuo maahan yhtään uutta työpaikkaa kun ei työikäisillekään riitä töitä”.

Molempien väitteiden totuusarvo on vähintään yhtä tosi. Eläkeläisten määrän kasvaessa eläkkeiden maksaminen muodostaa yhä isomman rasitteen työssäkäyville ja näiden työllistäjille. Nykyisen taloustaantuman pitkittyessä työttömyyskorvausten rahoittaminen vaatii sekin yhä enemmän tuottavuutta yrityksiltä ja työntekijöiltä, kun verokertymää olisi kartutettava.

Toisaalta jo nyt yli 50-vuotiaiden työttömyys on kaikkein korkeimmalla tasolla ja yritykset antavatkin mieluiten lähtöpassit juuri eläkeikää lähestyville työntekijöille. Duunarit sitten kitkuttelevat ensin ansiosidonnaisella ja sitten peruspäivärahalla kohti eläkepäiviä, joilla leipä jää kapeammaksi kun työura ei olekaan täysimittainen.

Kaksoishaasteeseen yhteinen ratkaisu

Yritysten syyt irtisanoa ikääntyneitä työntekijöitään johtuvat pääosin siitä, että vanhemmiten ihminen alkaa sairastella enemmän ja etenkin fyysinen suorituskyky heikkenee. Tämä painottuu etenkin sellaisilla aloilla, jossa fyysiset työsuoritteet ovat keskeisessä roolissa ja itse työ aiheuttaa vaivoja ja sairauksia, pääosin vieläpä liikuntaelimiin. Lisäksi usein laitteita uudistettaessa työtehtävät vähenevät tai muuttavat muotoaan. Mikäli vanhaa työvoimaa ei kouluteta uusiin tehtäviin ja ammattitaidon kehittämisestä ei olla huolehdittu aiemminkaan, niin kilometritehdas uhkaa –ja uuden työpaikan löytäminen voi olla mahdotonta.

Lyhennetty työaika sopisi etenkin yli 50-vuotiaille ja aloille, joissa kärsitään korkeasta työttömyydestä. Vaihtoehtoina olisi lyhentää päivittäistä työaikaa vaikkapa kuuteen tuntiin tai työviikko nelipäiväiseksi. Todennäköisesti päivittäisen työajan lyhentäminen olisi työkyvyn ylläpidon kannalta parempi uudistus. Lyhempi työaika vähentäisi elimistöön kohdistuvaa rasitusta mikä todennäköisesti helpottaisi sairaspoissaoloihinkin. Lisääntynyttä vapaa-aikaa voisi myös hyödyntää liikunta- ja opiskelumahdollisuuksia kehittämällä.

Tavoitteena olisi, että työssä olevat pysyisivät terveempinä ja ikääntymisen mukanaan tuomat muutokset voitaisiin ottaa inhimillisesti huomioon. Näin voitaisiin eläkeiän numeerista nostoa paremmin huolehtia siitä, että ihmiset oikeasti voivat olla töissä pidempään ja myös haluavat töissä pysyä, kun voivat niitä voimiensa mukaan tehdä.

Miksei tätä sitten ole otettu käyttöön jo nyt?

Ainakin palkan sivukulut muodostavat ison tekijän. Eläke-, työttömyys- ja tapaturmavakuutukset eivät jousta alaspäin yhteismitallisesti palkan kanssa. Muutkin työnantajan kustannukset työnjohdon, sosiaalitilojen ja työvälineistön osalta saattaisivat nousta lisääntyneen työvoiman tuottavuutta enemmän. Lisäksi monilla aloilla lyhennetyn työpäivän laskeva palkka heikentäisi ansiotasoa etenkin alemmissa palkkaluokissa niin paljon, etteivät työntekijät katsoisi hyötyvänsä lisääntyneestä vapaa-ajasta.

Tarvitaan kokeilu ja julkinen vastaantulo

Olen kuullut puheenvuoroja, että Suomessa aina kokeillaan kaikenlaista turhaan ennen kuin otetaan käytäntöön. Toisaalta olen kuullut myös marmatusta, että meillä selvitetään liikaa ja kokeillaan aivan liian vähän. Päätin tällä kertaa uskoa jälkimmäisiä ääniä.

Esitän, että lyhennetyn työajan kokeilu voidaan ottaa työnantajan ja työntekijöiden sopimuksella käyttöön työpaikalla, mikäli kaikki sen piirissä olevat nykyiset työntekijät ovat vähintään 50-vuotiaita ja heidän kuukausiansionsa bruttona ylittävät työajan lyhennyksen jälkeen 2500 euroa kuukaudessa. Lisäksi alalla tulisi olla työtöntä työvoimaa, jonka työnantaja sitoutuu palkkaamaan tekemään lyhennyksen seurauksena kadonneet työtunnit.

Jokainen uusi työntekijä, joka otetaan tekemään lyhennyksestä seuranneet tunnit ”täyteen” saa oman perusturva-osuutensa mukaiseen tasoon saakka eläke- ja työttömyysvakuutusmaksut valtion kassasta. Julkiselle taloudelle malli on neutraali, sillä olipa henkilö työssä tai kortistossa, tämä summa kuluisi hänen ylöspitoonsa joka tapauksessa. Kuitenkin nyt hän paitsi maksaa veroa palkastaan, tuottaa lisäarvoa kansantalouteen ja on työttömäksi tai eläkkeelle jäädessään itse ansaitsemansa ansiosidonnaisen tai työeläkkeen varassa, sen sijaan että nostaisi perusturvaa tai takuueläkkeitä.

Miltäs kuulostaisi?

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu