SDP tarvitsee kehikon

SDP:n puoluelehti Demokraatin kesätoimittaja, ystäväni Eemeli Peltonen kirjoitti, ettei SDP:n tule rakentaa itselleen ideologista häkkiä (Demokraatti 8.8.). Peltonen viittasi erityisesti puolueen varapuheenjohtaja Sanna Marinin suulla julkisuuteen nostettuun kentän ääneen josta kuultaa väsymys hallitusyhteistyöhön Kokoomuksen kanssa (mm. AL 29.7.).

Peltonen varoittaa SDP:n jäsenistöä ylimielisyydestä hallitusvalmiuden suhteen ja toisaalta haikailemasta liikaa Keskustan perään. Muistutus sellaisista SDP:n kannalta epäedullisista ja oikeistolaisista ratkaisuista joita punamultapohjalta on tehty on varsin tervetullutkin, kun muistaa puheenjohtaja Sipilän puheet 8 mrd. sopeutustoimista leikkauspainotteisesti.

Ensin pitäisi voittaa vaalit

Jos kuitenkin katsotaan, mitä Sanna Marin itse asiassa sanoi, huomataan, että hän puhui Kokoomusvetoisesta hallituksesta. Minun ymmärrykseeni tuo taipuu siten, että kyseessä olisi kokoomuslaisen pääministerin hallitus. En tosin itse osaa asemoida nykyisten kannatuslukujen valossa SDP:tä Keskustankaan johtamaan hallitukseen. Puolueiden määrä hallituksessa vähenee ja todennäköisesti enemmistö kasataan kolmen suurehkon puolueen varaan.

Tässä kuviossa demareita uhkaisi lähes asetelmalla kuin asetelmalla mustan pekan jääminen käteen. Muutenkaan en oikein kykene asettumaan ajatuskuvioon, jossa SDP pyrkii hallitukseen vaalituloksesta riippumatta. Ensin pitäisi voittaa vaalit, jotta hallitukseen menoa voidaan edes harkita. Terveesti toimivassa parlamentarismissa tappion kärsineelle puolueelle on tarjolla vain oppositiota.

”Melkein” on yhtä kuin ”ei”

Vaalivoiton hakemisessa Peltosen eväät ideologisten erojen häivyttämisessä ja kompromissihakuiseen poliittiseen keskustaan pyrkimisessä tulevat kaksipuoluejärjestelmistä levinneessä ”vaalit voitetaan keskustassa” -hokemasta. Monipuoluemallissa tuollainen ajatustapa on kuitenkin tuhoisa. Se, etteivät puolueet erotu toisistaan on nakertanut kansalaisten uskoa äänestämisen muutosvoimaan.

Kokoomus on EVA:n selvityksen mukaan (Politiikan sekahaku, 25.9.2013) Vasemmistoliiton ohella eniten keskivertoäänestäjän mielipiteistä eroava puolue, mutta on silti kyennyt löytämään itselleen vakaan 20 % osuuden äänestävistä äänioikeutetuista. Samaan aikaan huomataan, että SDP:tä ennen äänestäneistä suurin osa ei olekaan siirtynyt Kokoomukseen tai Perussuomalaisiin, vaan nukkumaan parempia aikoja odotellessa.

Vähän mieliksi kaikille -linjan SDP on potentiaaliselta kannatukseltaan (kyselyssä demarit 2. tai 3. vaihtoehdoksi nimenneiden mukaan) yllättävänkin suuri puolue, mutta valitettavasti vaaleissa ei jaeta kakkos- ja kolmosääniä. Niinpä ”melkein” tulee jatkossakin tarkoittamaan ”ei”.

Vaikka tuenkin Sanna Marinin kehotusta kirkastaa omaleimaista sosialidemokraattista vaihtoehtoa talous- ja hyvinvointipolitiikan rakentamisesta, ymmärrän Eemelin huolen. Monipuoluejärjestelmässä itsensä nurkkaan maalaaminen ei koskaan ole hyvä taktiikka omien tavoitteiden edistämisen kannalta, eikä tarpeesta tehdä yhteistyötä ja hakea kompromisseja pääse edes suurin ja kaunein.

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu