Talouspolitiikka ei ole sukupuolisotaa

Vihreän Langan ex-päätoimittaja Elina Grundström hyökkää jyrkästi Alexander Stubbin (kok.) hallituksen kasvu- ja työllisyyspaketin kimppuun Helsingin Sanomien kolumnissaan, joka on otsikoitu Elvytys ottaa naisilta ja antaa miehille (HS 2.9.). Se herätti minussa siinä määrin ihmetystä, että haluan avata keskustelua aiheesta. Vertailukohtia joukkoliikenteen kehittämishankkeille ja asuntorakentamiseen suunnatuille panoksille haetaan 1930-luvun lamatöistä ja Neuvostoliitosta.

Samaan aikaan monet investointiorientoituneemmat ihmiset vihreitä lähellä riemuitsevat siitä, että julkinen valta lähtee voimaperäisesti edistämään joukkoliikennettä, etenkin sellaista joukkoliikennettä, jolla saadaan Suomen ilmastopäästöjä vähennettyä pitkällä aikavälillä jyrkästikin. Samalla esitetyt vaatimukset pääkaupunkiseudun kunnille kaavoituksen tehostamisesta ja lisäpanostukset rakentamiseen nopeuttavat esimerkiksi Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmässä vaadittua kaupunkirakenteen tiivistämistä.

Miksi sukupuolisota?

Grundström väite on sikäli oikeellinen, että investointipaketin kohteena olevat toimialat ovat miesvaltaisia. Metsään mennään kun vastapuolelle otetaan ensi vuoden alusta voimaan tulevat Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen päättämät julkisen sektorin supistamiseen pyrkivät menoleikkaukset, joiden kolumnisti toteaa osuvan ensisijaisesti kunnallisissa hoiva- ja koulutuspalveluissa työskenteleviin naisiin. Valtiontalous ei ole nollasummapeliä, eikä näitä pysyväisluontoisia supistuksia tehty investointipaketin rahoittamiseksi.

Hämmästelen kaivautumista sukupuolisodan katkeriin poteroihin tarkastelematta paketin pidempiaikaisia vaikutuksia tai esimerkiksi työttömyystilastoja. Kasvupaketissa käynnistetään useita hankkeita joukkoliikenteen kehittämiseksi, jonka käyttäjistä enemmistö on naisia. Pääkaupunkiseudun asukkaista enemmistö on naisia ja asuntojen hintojen saaminen alas auttaisi erityisesti pienempituloisia, julkisilla ja palvelualoilla työskenteleviä naisia.

Sama muuten pätee Remontti oy -hankkeeseenkin, jota Grundström kritisoi jyrkästi. Muun muassa sisäilmaongelmista kärsivät koulut, terveyskeskukset, sairaalat ja julkishallinnon rakennukset ovat juuri niitä paikkoja, joissa naiset tekevät julkisen sektorin hoiva- ja palvelutyötään. Näiden tilojen korjaaminen on mitä suurimmassa määrin panostus naisten työterveyteen ja -viihtyvyyteen.

Miesvaltaisten teollisuusalojen työttömyysongelma räjähtää käsiin

Näyttää siltä, että miehet ehkä työllistyvät rakennusalalla lähivuosina, mutta hyödyn länsimetrosta, Tampereen ratikasta, edullisista vuokra-asunnoista ja julkisten rakennusten remonteista korjaavat tulevien vuosikymmenten aikana enimmältä osaltaan naiset.

Samaan aikaan miesten työttömyysaste on noussut vuodessa 6,8 prosentista 7,5 prosenttiin naisten työttömyysasteen ollessa vertailuaikavälillä 6,4 % ja 6,6 % (Tilastokeskuksen työvoimatutkimus 2014). Miesten työllisyysasteen hälyyttävä kehitys etenkin perinteisillä teollisuusaloilla vaatii toimenpiteitä. Näillä aloilla työvoima on usein ikääntynyttä eikä sen uudelleenkouluttamiseen ole jäljellä olevan työuran lyhyyden vuoksi haluja.

Mikäli siirtymä eläkkeelle mahdollisimman pitkän työuran jälkeen voidaan toteuttaa aikaistamalla välttämätöntä julkista korjausrakentamista ja edistämällä hiilidioksidipäästöjä vähentävien liikennemuotojen ja tiiviin kaupunkirakenteen muodostumista, se on vastuullista ympäristöpolitiikkaa ja palvelee yhteiskunnan kokonaisetua. Myös veroillaan ja eläkemaksuillaan hyvinvoinnin rakenteita ylläpitävien palvelu- ja hoiva-alojen naisten.

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu