Kansa haluaa vaihtoehdon – mutta meneekö se Sipilän vipuun?

Keskustan kannatus on noussut jo huimiin, yli 24 % kannatuslukemiin. Juha Sipilä voi myhäillä tyytyväisenä lasiensa takaa. Kokoomuksen käyrä on ollut yhteismitallisesti sakkaava, joten äänestäjien liikkeen voinee haarukoida tapahtuneen tällä välillä. Harkitsemattomasti twiittaavaan pääministeriin ja kokemattomien pätkäministereiden mediamöhläyksiin perustuva selityskulku kuitenkin jää puolitiehen. Kataisen lähtö ja uuden kapteenin epävarmuus ruorissa vain käynnisti prosessin joka oli väistämätön.

Pääministeripuolueelta puuttuu vaihtoehto ja sen ajama politiikka ei toimi. Valtio on nyt koittanut passiivisesti sopeutua taloudellisiin olosuhteisiin leikkaamalla ja korottamalla veroja toivoen, että mystiset markkinavoimat nostavat talouden kasvuun. On seisty tumput suorina, kun yrittäjät ja duunarit koittavat hiki hatussa äyskäröidä venettä kuiville ja sitten välistä heikennetty kotimaista kysyntää ja ostovoimaa. Rakenneuudistukset ovat jääneet puolitiehen.

Sipilän vaihtoehto on ontto

Sipilä ei kuitenkaan ole luvannut tähän muutosta. Ainoa konkreettinen esitys on kasvurahasto, josta ei vieläkään tiedetä, ketä se rahoittaisi ja millä ehdoilla. Rahoitus olisi tarkoitus hankkia valtion omaisuutta myymällä, ja vain sellaisesta omaisuudesta voi saada hintaa, joka tuottaa rahaa. Kun luottoluokituksen laskun jälkeenkin lainaraha globaalilla markkinalla on Suomelle halvempaa kuin koskaan, kannattaisi investointimenot rahoittaa sillä eikä luotettavia lypsylehmiä, kuten Metsoa tai energiayhtiöitä myymällä.

Muuten Sipilän linja on samaa "leikataan ja toivotaan" -huttua kuin tähän asti on toteutettu. Ainoa vain, että jokaista nykyistä menosäästöä ja tulonlisäystä Sipilä on pitänyt huonona. Tämä toki noudattaa Kepun tuttua kaavaa. Tuoreessa Keskisuomalaisen politiikan kiusaamistutkimuksessa kiinnitti huomiotani se, miten myönteisesti kepulaiset suhtautuivat kovaa pelaamiseen ennen vaaleja ja katsoivat rajun retoriikan olevan normi. Eli ennen vaalej a vähän pelataan ja retorisoidaan, teot ovat sitten jotain muuta.

En tiedä mistä Sipilä löytää kymmeniätuhansia turhia työpaikkoja, kun poliiseja on jo henkeä kohden vähiten Euroopassa ja lastensuojelun henkilöstöpula johtaa vääriin huostaanottopäätöksiin ja lasten kuolemiin.

SDP:n täytyy skarpata

Rakenneparannukset ovat olleet demareiden historiallinen leipälaji. Hallituskauden alussa tästä lievettiin populismin linjoille ja kuntauudistus jumittui siihen, sekä Kokoomuksen järjettömään vaatimukseen kunnasta soten perustuottajana. Nyt rohkeutta on alkanut pikku hiljaa löytyä ja sote saadaan kunnialla maaliin jos kukaanei ala jänistää.

16,4 % kannatuksesta on pitkä matka piikkipaikalle, mutta sinne voidaan päästä lupauksella siitä että parempaan voidaan päästä. Italia nousee jo ja uudistaa 80-luvulla jäädytettyjä rakenteitaan Matteo Renzin käynnistämien työllistävien investointien tukemana. Samaa tarvitsisi nyt Suomi. Antti Rinne voisi lanseerata julkishallinnon täysuudistuksen, jossa panostettaisiin kaikkien digitalisaation ja älyteknologian hyödyntämiseen byrokratian ja palveluntuotannon järkeistämisessä. Näin saataisiin käsiparit kirjoituspöydän äärestä kentälle ja rahoitusta it-alan pienyrityksille, jotka voisivat kehittää samalla vientikelpoisia tuotteita.

Perinteisillekin aloille tulisi luoda työtä, sillä kaupunkikeskuksiin tarvitaan lisää asuinneliöitä ja joukkoliikennettä asukkaita palvelemaan. Teolliset ikäluokat pitää saattaa kunniallisesti työuransa loppuun rakentamalla Suomen kaupunki-, liikenne- ja energiainfra valmiiksi.

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu