Mitä Olli Immonen teki väärin?

Eilen syntyi kohu Olli Immosen facebook-päivityksessä, jossa hän uhosi hivenen huonolla englannilla haaveilevansa "vahvasta kansakunnasta", joka "tuhoaisi viholliset" ja vannoi "taistelutovereidensa" kanssa taistelevansa "viimeiseen saakka aidon suomalaisen kansakunnan puolesta".

Meriselitys tälle purkaukselle on luonnollisesti se, että tässä nyt vain vastustetaan inhaa multikulturalismia, jolla pakotetaan ihmiset vaikenemaan siitä, että maahanmuuttajat ovat rikollisia joiden tavat ovat pimeältä keskiajalta ja jotka aikovat syöstä valkoisen Euroopan kaaokseen ja Islamin yöhön. Se kuitenkin unohtaa sen viiteryhmän, jossa Immonen fantasioitaan esittää.

Taistelu- ja vihollistentuhoamisretoriikka on kuin suoraan niiden uusnatsien kirjoituksista, joiden kanssa Olli iloisesti esiintyi yhteiskuvissa käydessään osoittamassa kunnioitustaan Eugen Schaumanin haudalla. Schaumanin, jonka tapa vaikuttaa poliittisiin kysymyksiin on sama kuin Immosen inhoamilla islamisteilla: itsemurhaterrorismi. Immosen kielenkäyttö on myös rinnastettu norjalaiseen terroristi Anders Behring Breivikiin, joka toteutti  "vihollisten tuhoamista" käytännössä hyökkäämällä Norjan työväenpuolueen nuorisojärjestön kesäleirille Utøyalla heinäkuussa 2011 ja murhaamalla kymmeniä lapsia.

Immosen apologistit ovat vastanneet näihin syytöksiin sillä, että vaihtamalla "monikulttuurisuuden" tilalle "venäläistämisen" paha natsismi muuttuisi hyväksyttäväksi kansallismielisyydeksi Immosen kriitikoidenkin mielestä. Yhtä lailla jos tilalle laitettaisiin "kapitalismi", Immosesta tulisi kommunisti ja sanalla "ilmastonmuutos" linkolalainen. Sillä ei kuitenkaan ole väliä, koska ongelma ei ole taustaideologia tai vihollinen itsessään, vaan viholliskuvien maalailu ja taistelun lietsominen. Mitenkään toki vähättelemättä sitä, että nykyiseen maltilliseen isänmaallisuuteen (jollaista itsekin koen edustavani) tuskin kuuluu "vahvan kansakunnan" tai "aidon suomalaisen kansakunnan" glorifiointi. Mikä on vahvuutta, mikä kansakunta ja ennen kaikkea, mitä on aito suomalaisuus ja kuka sen määrittelee?

Mitä eroa on kommunisteilla ja natseilla?

Iänikuinen vastaväite käsi tanassa uhoavia ja natsien kanssa veljeileviä nationalisteja kritisoiville vasemmistolaisille tulee siitä, miten me siedämme liepeissämme kommunisteja ja anarkisteja, joista ensimmäiset ovat murhanneet enemmän kuin äärioikeistolaiset ja jälkimmäiset riehuvat kaduilla kuten kuulapäätkin. Anarkistien osalta väite on yksiselitteisen väärä. Anarkistit on järjestelmällisesti blokattu ulos vappumarsseilta silloin, kun sinne on tultu mustina blokkeina aiheuttamaan järjestyshäiriöitä. Kulkueen perässä maleksimista ei tietenkään mikään mahti vapaassa maassa voi estää, eikä yksityishenkilöinä kulkueen hännille ilmaantuvaa anarkistia voi ajaa yleisötapahtumasta poiskaan.

Kommunistien suhteen taas voidaan todeta, että marxilais-leninistisestä retoriikastaan huolimatta tämä joukko on enimmäkseen joukko harmittomia setiä ja tätejä, jotka pitävät kokouksia, juovat kahvia ja toisinaan käyvät mielenosoituksissa heiluttamassa Ei NATO – Ei Leikkauksille -kylttejä. Heidän politiikkaansa ja ajamiaan tavoitteita olen itsekin toisinaan kritisoinut, siinä missä kepulaisten, vihreiden tai kokoomuslaistenkin. Ja he ovat vastanneet samalla mitalla – ilman kehotuksia muuttaa maasta tai avoimia tai verhottuja uhkauksia vaientaa minut väkivalloin.

Oireellista Perussuomalaisiin ja muualle suomalaiseen julkiseen keskusteluun pesiytyneille äärioikeistolaisille on se, että heitä koskee sananvapaus parjata kaikkia toisinajattelijoita "stalinisteiksi", "mafiaksi", "mädättäjiksi" ja lietsoa kansallista taistelua "muukalaisia" ja "vihollisia" vastaan. Mutta heidän retoriikkansa arvostelu tai viholliskuviensa kyseenalaistaminen ei kuulu sananvapauden piiriin. Sen sijaan, että tavoitteita selvennettäisiin, vastustajia kehotetaan lähtemään Ruotsiin tai käydään kimppuun ad hominem -argumenteilla.

Mitä on monikulttuurisuus?

Monikulttuurisuus, jota Immonen ja tämän hengenheimolaiset kovasti vastustavat, ei tarkoita sitä, että suomalaisten tulisi hylätä kalakukon syönti, saunominen tai perjantai-iltainen kaljoittelu. Meidän ei tarvitse myöskään hyväksyä lapsiavioliittoja, kunniamurhia, Sharian lakia tai rikollisuutta. Jos maahanmuuttopolitiikka tuottaa tilanteen, jossa tällaisia ilmiöitä syntyy, niin politiikan ongelmat saa osoittaa ja ongelmiin saa ehdottaa ratkaisuita. Niin kauan kun ne ratkaisut eivät ole ihmisen etniseen alkuperään tai uskonnolliseen vakaumukseen perustuvaa mielivaltaa. 

Monikulttuurisuus tarkoittaa sitä, ettei Suomi tavoittele yhtenäiskulttuuria, jossa kaikki kuuluvat kirkkoon ja jakavat saman maailmankuvan. Meille mahtuu porvarillisen sivistyneistön, kansallismielisten, talonpoikaisten ja työväenliikkeen kulttuuristen perinteiden vaalijoita, joilla on eriävät arvopohjat ja historialliset näkemykset Suomen kehityksestä. Se tarkoittaa sitä, että tänne muualta tulleet ihmiset voivat vapaasti harjoittaa omaa elämäntapaansa ja uskontoaan sikäli kun se sopii yhdessä sovittujen pelisääntöjen puitteisiin.

Meidän ei tarvitse pitää toistemme mielipiteistä, kuten en minäkään pidä Immosen mielipiteistä. En ole myöskään vaientamassa Immosta, mutta minua huolestuttaa salliiko hän minulle liberaalivasemmistolaisen maailmankuvani ja julkisen toiminnan sen puolesta. Siitä tässä kohussa on pohjimmiltaan kysymys: aikooko Immonen toteuttaa "kansallisen vallankumouksensa" demokraattisen prosessin puitteissa ja sallien vuoropuhelun, kiivassanaisenkin. Vai aikooko hän viedä sen läpi nyrkeillä ja marssisaappaiden paukkeella.

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu