Suomen vienti elpyy jo – miksei se näy?

Tullin tilastojen mukaan Suomen vienti on kääntynyt selvään kasvuun tärkeimmillä vientialoilla. Koneiden jas laitteiden sekä metsäteollisuuden tuotteiden vientiarvo on kasvanut kumpienkin 12 % ja metalliteollisuudessakin kasvua on ollut 5 %. Tärkeimpien teollisuusalojen kasvu on siis vahvaa. Miksi kokonaiskuvassa vienti sitten kuitenkin näytti supistuvan?

Tärkein ja oikeastaan ainoa selittävä tekijä on öljyn maailmanmarkkinahinnan lasku. Kilpilahden öljynjalostamon ansiosta Suomi on varsin merkittävältä osin myös öljyjalosteiden viejä. Tällä sektorilla viennin arvo romahti jopa 69 %. Samalla tosin raakaöljyn tuontiarvo putosi 54 %. Viennin yskiminen on siis enää oikeastaan pelkkä optinen illuusio, joka perustuu suomalaisista riippumattomaan raaka-aineen hinnanvaihteluun.

Samaan aikaan aloilla, joissa jalostuksen prosesseilla ja siihen laitetulla työllä on määräävä asemahinnanmuodostuksessa, kasvu on vahvaa. Tämä asettaa kyseenalaiseksi väitteen, jonka mukaan suomalainen työ olisi jotenkin huonoa tai liian kallista verrokkimaihin nähden: pärjäämme kyllä, kunhan tuote on kunnossa ja markkina vetää. Keskeistä onkin se, että tuotekehitykseen, henkilöstön osaamiseen ja työorganisaatioiden kehittämiseen sitoudutaan pitkäjänteisesti.

Tarvitaanko yhteiskuntasopimusta?

Jos kerran vienti elpyy jo, eikä suomalaisen työn hinta ole esteenä, niin tarvitaanko hallituksen esittämää yhteiskuntasopimusta, tai sen kaaduttua esitettyjä drakonisia toimia Suomen kilpailukyvyn turvaamiseksi? Vastaus on kyllä ja ei. Kyllä siinä mielessä, että Suomi ei todellakaan ole talouskriisistä kuivilla ja monet, väestön ikääntymiseen ja peruspalveluiden rahoittamiseen liittyvät haasteet jatkuvat pitkälle tulevaisuuteen.

Siksi alkuperäinen ajatus koota laajasti yhteiskunnan etujärjestöjä pyöreän pöydän ääreen pohtimaan ratkaisuvaihtoehtoja ja tekemään omalta osaltaan sitoumuksia siitä, mihin ovat valmiita jos kaikki sitoutuvat yhteisen hyvän puolustamiseen. Onneksi sen sopimuksen sorvaaminen jatkuu nyt opposition toimesta. Koska hallituksen ainoaa todella haluamaa asiaa, työvoimakustannusten alentamista viidellä prosentilla, emme viennin elpyessä selkeästi tarvitse.

Maltillisia palkkaratkaisuja on tehty viime vuosina kaksi ja tällä linjalla kannattaa ehdottomasti jatkaa, mutta vain siten että käydään todellisia neuvotteluita ja vahvistetaan työvoiman osaamispohjaa ja luottamusta työpaikoilla. Sanelupyrkimykset ja oikeusturvan loukkaukset johtavat vain työrauhan rikkoutumiseen.

Vienti pysyy kasvu-uralla oikeilla tukitoimilla

Maltillisten ja pitkien työmarkkinaratkaisuiden lisäksi tarvitsee vientimme myös muita toimia. Talouskriisin iskettyä huomattiin, että Suomen vienti nojasi aivan liikaa Nokiaan koko elektroniikkasektorin osalta ja muutamaan investointihyödykkeitä valmistavaan yritykseen muilla teollisuussektoreilla. Ruotsi pärjäsi kriisissä paremmin monipuolisemman vientisektorin ja laajemman vientiyrityspohjan ansiosta. Kulutustavaraa menee aina jonkin verran taantumassakin.

Suomi tarvitsee pitkäjänteistä panostusta tutkimukseen, tuotekehitykseen ja koulutukseen. Emme voi nojautua vain suuryritysten tutkimusosastoihin, koska isoja firmoja Suomeen ei mahdu kovin montaa. Pk-firmat taas joutuvat pakostakin nojautumaan julkisissa korkeakouluissa ja tutkimuslaitoksissa syntyvään tietoon ja osaamiseen. Tämän takia näille sektoreille kohdistuvat leikkaukset ovat vaarallisia talouskasvulle. Panostuksien lisäksi tarvittaisiin toki myös mahdollisuus oppisopimustyyppiseen tai muuten yritysten kanssa räätälöityyn ammatilliseen korkeakoulututkintoon.

Keskeistä olisi myös vähentää työntekijöiden palkkaamiseen liittyvää hallinnollista rasitetta: vaikka voitaisiin todeta, etteivät työvoimakustannukset haittaa suomalaisen työn kysyntää, on etenkin pk-sektorin osalta huomattava, että moni suuryrityksille sopivaksi määritelty palkkoihin ja työaikasääntelyyn liittyvä normi on hallinnollisesti raskas ja järjetön. Työllistämisen esteitä voidaan purkaa heikentämättä työntekijän oikeusturvaa.

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu